Huu, päivät menee niin nopeasti, että en muista enkä ehdi tätä blogiakaan päivitellä. Esimerkiksi tänä aamuna olin ihan siinä uskossa, että on keskiviikko. Vasta aamupalan jälkeen kun rupesin mietiskelemään, että mikäs luento mulla nyt onkaan, tajusin että on torstai...eikä ohjelmassa muuta kuin korean tunnit iltapäivällä.
Viime viikonloppu oli loisto! Lauantaiaamuna oli suunnitelmana lähteä
Bukhansan luonnonpuistoon Dobongsan -vuorelle retkeilemään pienellä porukalla. Oltiin sovittu tapaavamme tasan kahdeksalta aamulla asuntolan pihassa. Joukkoon kuului mun lisäksi yksi saksalainen, kaksi ranskalaista ja kuusi korealaista. Lähtö tapahtui toki kaikkien kansallisuustreotypioiden mukaisesti: Minä katsoin hississä kelloa ja kun tajusin sen olevan jo kaksi yli kahdeksan, kipitin nopeasti pihalle. Siellä oli ainoastaan saksalainen kaveri, joka oli kuulemma saapunut kolme minuuttia sitten. Siinä sitten istuskeltiin kahdestaan, ja kun vartin yli ei ketään muita ruvennut kuulumaan, alettiin olla varmoja siitä, että ollaan joko väärässä ajassa tai paikassa. No, 20 yli saapuivat korealaiset ja puolelta ne kaksi ranskalaista. Päästiin siis matkaan.
Dobongsanin juurelle meni matkaa noin tunnin verran metrolla ja bussilla. Vuoren juurelle olisi löytänyt helposti ilman minkäänlaisia ohjeita tai karttojakin: metro oli nimittäin puolillaan viimesen päälle retkeilykamppeisiin pukeutuneita korealaisia. Niitä seuraamalla olisi helposti osannut jäädä oikealla metroasemalla pois ja löytänyt oikean bussipysäkin. Oli tosiaan aika koomista, että kaikki vuorelle suuntaavat korealaiset näyttivät siltä, kuin olisivat lähdössä vähintään Mount Everestin valloitukselle. Jokaisella pro-tason vaelluskengät, tekniset vaatteet, lätsät, huivit ja reput.
Jos bussi oli siis aivan täyteen ammuttu lauantairetkeilijöitä, ei itse vuorellakaan päässyt varsinaisesti nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Enimmäkseen siellä näytti olevan keski-ikäisiä ja sitä vanhempia korealaisia viettämässä viikonloppua. Täytyy kyllä nostaa hattua niille papoille ja mummeleille, jotka siellä painelivat reippaasti menemään vuorta ylös. Meidänkin tiimillä nimittäin hiki valui ja jalat oli aikamoisen väsyneet jo puolessa matkassa. Paikoittain maasto oli ihan käveltävää, paikoittain portaidentapaista, paikoittain joutui avittamaan maastoon kiinnitetyillä köysillä itseänsä ylöspäin.
Sää oli mitä mainioin ja maisemat mahtavat! Tällaista näkyi:
Kiivettiin kahdelle eri huipulle, ja retkeen meni lähemmäs kymmenen tuntia. Välillä toki pidettiin
gimbap-lounastauko ja alapäin kavutessa käytiin kääntymässä myös rinteessä olevassa buddhalaisessa temppelissä.
En ehkä ikinä opi ottamaan aivan tosissani näiden korealaisten varoitustauluja ja ohjeita, joista tehdään kaikista niin söpöjä. Tällaisia muun muassa oli metsässä, aiheesta riippuen erilaisin kuvin toki:
Matkalla vuorelle ohitettiin armeijan tukikohta (täällä muuten pojilla on pakollinen kahden vuoden asevelvollisuus), ja jopa sen portissa ja aidassa oli söpöjä animaatiotyylisiä piirrettyjä hahmoja, toki armeijavarusteet päällänsä.
Retkeilyn jälkeen korealaiset kaverit halusivat rentoutumaan jjimjilbangiin, eli perinteiseen korealaiseen kylpylään. Muut vaihtarit eivät olleet tästä kovin innoissaan, koska iiiiik, siellä pitää olla alasti. Mentiin kuitenkin, ja hyvä niin. Lähes kaikki jjimjilbangit ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa, ja sisäänpääsymaksulla siellä voi viettää niin kauan kuin haluaa, vaikkapa yöpyäkin ja jatkaa kylpemistä aamulla.
Tämä jjimjilbang oli kuulemma aika peustasoa, eikä mitenkään parhaasta päästä, sillä kerroksia oli vain kaksi. (Haluan nähdä jonkun luxus-jjimjilbangin, sillä tämäkin oli niin loisto!) Ensimmäisessä kerroksessa oli monta eri lämpötilaista allasta, joissa sai lillua. Oli kuuma-allasta monenmoista ja yksi isompi kylmempi. Siellä oli myös kolme erilaista saunaa, joissa ei suomalaiseen tapaan ollut lauteita vaan istuttiin lattialla.
Toiseen kerrokseen mentäessä puettiin päälle kylpytakit, koska se oli sekä miehille että naisille yhteinen alue. Alakerrassa oli erilaisia huoneita: dvd-huone, internet-huone, videopeli-huone, pieni ravintola, hieronta- ja kauneushoitopalveluita. Myös yksi iso huone, jossa ihmiset vaan makoilivat lattialla juttelemassa. Lisäksi löytyi huone, jossa oli nukkumaloosseja. Kova lattia ja tyyny ei näyttänyt siltä, että jjimjilbangissa viitisisi montaa yötä putkeen viettää, mutta ehkä sillä 7000 wonin (n. 4 euroa) sisäänpääsymaksun hinnalla voisi joskus kokeillakin.
Koska meillä oli aika tiukka aikataulu päivällistreffien takia, ei ehditty kuin makoilla kuumavesialtaissa ja vähän saunoa, joten esimerkiksi videopelit saunatakissa jäi toistaiseksi kokematta. Korealaisten kaverien mukaan he tapaavat viettää jjimjilbangissa vähintään nelisen tuntia, kun sinne menevät.
Nyt on tosiaan jo torstai ja alkuviikko on mennyt ihan hujauksessa. Korean opiskelu on yllättävän työlästä, enkä varmaan koko yliopistourani aikana ole tehnyt näin säännöllisesti kotitehtäviä kuin nyt. Toisaalta mukavaa, kun opittuja juttuja voi heti saman tien soveltaa käytäntöön. :) Kaksi muuta kurssia sen sijaan ovat helpohkoja, joten niistä ei ole minkäänlaista stressiä.
Ruoka-aiheinen juttu saa vielä luvan odottaa, mutta pitää siitäkin aiheesta toki tänne sitten tarinoida. Sen olen myös huomannut, että korealaiset näemmä rakastavat kaupanpäällisiä. Melkein aina kun ruokakaupassa käy, lykätään kassalta mukaan jotain, joka kuuluu kylkiäisenä johonkin tuotteseen.
Hip hip, palaan taas asialle kun kerkiän.
