Huomenta.
Korean kielen opiskelua on takana nyt puolitoista viikkoa eli 28 tuntia. Se neljä tuntia päivässä tuntuu kyllä paljolta! Opettajat ovat onneksi todella hyviä ja innostuneita, ja neljä tuntia menee yllättävän nopeasti, kun koko ajan pitää keskittyä niin kovasti. Hirveästi asioita ehditään aina siinä yhden päivän aikana käydä läpi, joten pakko on vielä kotonakin vähän vilkuilla sitä kirjakasaa jos aikoo muistaa kaiken. Onneksi ainakin toistaiseksi kielenopiskelumotivaatio on korkealla. Nyt osaan jo lukea koreaa (tosin ymmärtämättä mitä luen), ja olo on ihan kuin ekaluokkalaisella kun kulkee tuolla kylillä ja tavaa erinäisiä kylttejä ja tienviittoja. :) Tunneilla opettajat siis käyttävät ainoastaan koreaa, joskus harvoin jonkun
englantia jos ei millään olla tajuta jotakin asiaa. Olenkin huomannut ärsyttävän ilmiön liittyen korean tunteihin: aina tuntien jälkeen tuntuu, että englannin kieli on kadonnut päästä hetkellisesti. Ehkä tähänkin tottuu.
Viime viikon loppupuolella oli olo melkoisen flunssainen. Torstai-iltana olin jo aika nuutunut, ja päätin jäädä koko illaksi huoneeseen lepäilemään. Kun kämppis tuli kotiin, hän kertoi että aulassa ja hississä oli tällaisia ilmoituksia:
Siinä sitten oma olokin alkoi toki tuntua heti paljon pahemmalta, ja mittailin kuumetta ehkä tunnin välein. Ihan lukukauden alussa eräs venäläinen vaihtari oli flunssassa, ja kun tämä selvisi asuntolan henkilökunnalle, flunssainen vaihtari passitettiin sairaalaan tutkimuksiin, eristettiin kämppiksestä omaan huoneeseensa, ja tämän lisäksi hän joutui viikon ajan (!) mittauttamaan ruumiinlämpönsä kolmen tunnin välein (!) asuntolan toimistossa. Tämä kohtalo ei siis varsinaisesti houkutellut. Onneksi minulla kuume ei kuitenkaan noussut, ja kun viikonlopun otti rauhallisesti niin olokin parani. Yliopistolla huomasi, että hengityssuojainten käyttö on taas yleistynyt. Tuntuu, että jossain suhteessa korealaiset ovat aika hysteerisiä koko influenssan suhteen. Kun olin itse flunssainen, niin koetin parhaani mukaan välttää julkisissa paikoissa yskimistä ja niistämistä, etten olisi levittänyt paniikkia yhtään enempää.
Viime viikolla oli myös todella liikuttava tapahtuma: "International Dormitory Orientation". Siis orientaatio asuntolassa elämiseen. Siellä muun muassa katsottiin todella herttainen korealainen opetusvideo paloturvallisuudesta. Asuntolan johtaja (tai joku vastaava) myös kertoili pitkät pätkät itsestään ja omista opiskeluajoistaan.
Yliopistolla toimii kansainvälinen kerho, joka järjestää vaihtareilla paljon kaikenlaista ohjelmaa. Edellisviikonloppuna oltiin muun muassa ihailemassa maisemia Soulin tv-tornista (N Seoul Tower) ja muutenkin kiertelemässä pitkin poikin kaupunkia. Reilun kuukauden päästä on sitten ohjelmassa suuri juoksutapahtuma, johon osa vaihtareista ja paljon korealaisia opiskelijoita on ottamassa osaa. Harjoitteluhan on tätä suurta koitosta varten on toki jo aloitettu. Muuten näin naispuolisena opiskelijana (joukkue)urheilumahdollisuudet kampuksella ovat hieman heikohkot. Yliopistolla on kymmenittäin erilaisia kerhoja, mutta tytöille ei urheilujuttuja ole kuin pari tanssiryhmää. Pojille kyllä löytyy futista, korista, baseballia, taekwondoa ja muuta.
Tästä pääsemmekin kätevästi toiseen aiheeseen. Olen täällä olon aikana nähnyt ehkä kaksi lihavaa korealaista. Enkä yhtäkään sellaista, josta olisin ajatellut että "tuo on varmaan joku urheilija". Noin 99,5 prosenttia korealaisista tytöistä on todella hoikkia. Siis aivan sellaisia pieniä riisikeppejä. Ja tuntuu myös siltä, että noin 80 prosenttia tytöistä käyttää korkokenkiä tilanteessa kuin tilanteessa. Juttelin yhden korelaisen kaverin kanssa, ja hän sanoi olleensa tosi yllättynyt Pariisin-vierailunsa jälkeen, kun siellä juuri kukaan ei käyttänytkään korkokenkiä. Hahaa. Kun kysyin, että miksiköhän täällä sitten kaikki käyttävät, niin vastaus oli että "koska me korealaiset ollaan muuten niin lyhyitä". Jahas. Niin, että oikein hyvin sitä täällä itse sulautuu massaan. :)
Korealainen ruoka maistuu edelleen, vaikka välillä on vatsassa sellainen tuntu, että oisi vetässyt pari viinashottia tyhjään mahaan, vaikka se taitaakin johtua ihan vaan kimchistä ja muusta mausteisesta. Perunaa on välillä vähän ikävä. Sitäkin kyllä sain tässä eräänä päivänä, tosin pitsan päällä.
Nyt päiväunille ja luennolle, hiphip.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti