Joulukuuta.
Äitin lähettämä partiolaisten joulukalenteri tuossa seinällä kertoo, että jouluun on enää 20 päivää. Jännittävää! Minulla enää viikko koulua, koska olen osannut näemmä valita juuri oikeat kurssit, eikä sitten vikalla final exam -viikolla ole yhtäkään koetta. Hahaa, loistavaa.
Viime viikkoinen itsenäisyyspäivän vastaanotto suurlähettilään residenssissä osoittautuikin loppujen lopuksi ihan mukavan rennoiksi pippaloiksi. Paikalla oli reilu 60 juhlijaa, joista ehkä ainakin reilu kymmenen vaihtareita. Loput olivatkin sitten lähinnä Koreassa töissä olevia, Nokia-insinöörejä ja muita. Yllättävän paljon oli korealaisiakin vieraita, itse juttelin ainakin korealaisen Suomessa vuosikausia asuneen Pentik-suunnittelijan kanssa ja muun muassa Suomea turistikohteena korealaisille promotoivoivan rouvan kanssa, joka oli äärimmäisen innostunut eukonkannosta ja muista vastaavista hulluista suomalaisista kisoista. Siellä sitä sitten vähäsen viinilasi kädessä käyntikortteja vaihdeltiin ja yritettiin kuulostaa asialliselta. Oli kyllä oikeastikin ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Monikin korealainen mainitsi, kuinka suomalainen yliopistotutkinto (ainakin heidän mielestään) on hyvinkin kovaa valuuttaa täällä, verrattuna minkä tahansa korealaisen tai japanilaisenkin yliopiston tutkintoon. Tämä oli mielestäni aika yllättävää tietoa, mutta kovasti nämä niin koettivat väittää. Tämän lisäksi sain taas muutamisen kerran yrittää vastata kysymykseen siitä, että miksi suomalaisten koulumenestys on niin korkeaa tasoa kansainvälisessä vertailussa. (Kysymyshän on aina luonnollista jatkumoa siihen, kun ensin joku tiedustelee pääainettani...) Oli kuitenkin mielenkiintoisa ja tietysti ihan mukavaakin huomata, kuinka kovasti suomalaista koulutusjärjestelmää siellä korealaiset vieraat hehkuttivat.
Pippaloiden ruokapuolikin oli oikein kiitettävä. Tosin suuri miinus siitä, että ruisleipää ei ollut tarjolla. Näkkileipää kyllä, lisäksi muun muassa lohta ja muita ainakin etäisesti suomalaisia ruokia muistuttuvavia lajikkeita. Viinikin oli oikein hyvää, oli toki pakko testata sekä punainen että valkoinen ja punainen ja valkoinen. Hyvän ruoan lisäksi pippaloissa oli erityisen kivaa se, että näki ekaa kertaa reiluun kolmeen kuukauteen yli yhden suomalaisen kerrallaan. Tuntui jopa hieman kummalliselta, ja jotenkin ihmeessä melkein kaikki näyttivät jotenkin oudosti tutuilta! Suomen puhuminenkin meinasi hieman takuta hetkellisesti, eikä syy ollut viinin (kai). Yllättäen vaihtariosasto poistui pippaloista viimeisten joukossa, ja kun kerrankin harvinainen tilaisuus suomalaisseuraan tarjoutui, niin pitihän sitä iltaa sitten jatkaa siitä vielä hieman pitemmällekin.
Ja ai niin! Jotta maailma ei vaan tuntuisi liian suurelta, niin toki noissakin pippaloissa pääsin puhumaan lentopallosta. Juttelin suomalaisen täällä asuvan miehen kanssa, jolla on kuulemma oikein lämpimät suhteen Korean lentopalloliittoon... poikansa kun pelaa tätä lajoa lajia. Lupasi minuakin vähän autella joukkueen metsästämisessä viimeistään sitten ensi vuoden alkupuolella. Se olisi loistoa!
Mitäs muuta viime aikoina on ehtinyt tapahtua?
Opiskeluhommiahan ei juuri enää ole, joten ainakin syksyn univelka on saatu pikkuhiljaa kuitattua kokonaan. :)
Viime viikonloppuna olin japanilaiskaverin kanssa COEX Mall -ostoskeskuksessa pyörimässä, on kuulemma Aasian suurin maanalainen ostoskeskus, ja uskon sen kyllä helposti. Huuuh, siellä olisi varmaan kaksikin päivää saanut kulutettua jos olisi halunnut edes hieman perusteellisemmin kiertää kaikkien niiden kauppojen ja ravintoloiden läpi. COEXissa on myös kimchi-museo, johon piti tietysti käydä myös tutustumassa. Jotenkin odotukset eivät olleet kovin korkealla yhdelle ruokalajille omistetun museon suhteen, mutta yllättäen se olikin oikein mielenkiintoinen! Ja onhan tuota kimchiä tässä muutama kuukausi tullut syötyä päivittäin, joten kyllähän se nyt kuuluukin tietää kyseisen ruoan valmistusmetodeista ja historiasta...
Tällä viikolla oli jo läksiäisillallinen vaihtareille, johon otin osaa vaikka vielä toiseksi lukukaudeksi jäänkin. Sain kutsun, joten pitihän sinne sitten toki mennä. :) Samana päivänä oli myös vaihtarimessut, joilla halukkaat vaihtarit esittelivät omia kotiyliopistojaan kiinnostuneilla Sogangin opiskelijoille. Tampereen yliopiston pöydän ympärillä ei nyt mitään kauheaa tungosta ollut, mutta edes muutama erittäin kiinnostunut yksilö jäi juttelemaan. Oli myös tosi kiva tavata viime lukukaudella Tampereella vaihdossa olleita korealaisia. Molemmat olivat tykänneet Tampereesta tosi paljon, ja ylistivät kilvan Suomea niin, ettei minun juuri tarvinnut edes yrittää mainostaa.
Eilen oltiin porukalla katsomassa Grease -musikaalia. Mitähän siitä sanoisi... Noh, ekat kymmenen minuuttia nauratti vaan ihan hullun lailla - ei se, että näyttelijöiden laulu- tai tanssitaidoissa olisi ollut mitään vikaa, päinvastoin - mutta jotenkin vain korealaiset näyttelemässä jenkkilukiomeininkiä tuntui aluksi hieman koomiselta. Mutta kun alun nauruhysterian sai laannutettua, niin musikaali oli oikeasti todella hieno. Näyttelijät eivät olleet mitään aivan ilmiömäisiä laulajia, mutta hyviä kuitenkin, ja tanssia ainakin osasivat. Lavasteet ja valot ja muutkin olivat mahtavat, ja meillä vielä kaikenlisäksi todella hyvät istumapaikatkin. Vaikka itse musikaalista ei loppujen lopuksi kovin montaa sanaa ymmärtänyt, niin silti huomasi että sitä oli jonkin verran sovitettu Koreaan sopivammaksi - tuskin alkuperäisessä versiossa esimerkiksi lukiolaiskovikset kumartelivat opettajaansa tämän tästä...
Nyt täytyy ruveta valmistautumaan iltamenoihin, joihin kuuluu muun muassa bulgarialainen ravintola ja Twilightin kakkososa leffateatterissa. :)
