Blogin päivitystaukoon ei ole ollut syynä viime viikolla päättynyt mid-term -koeviikko, vaan pikemminkin muut kiireet. Nyt lupaan tsempata taas tämän kanssa. :)
Tosiaan. Viime viikko oli mid-term -viikko, eli lukukauden välikokeet. Koko yliopisto sekosi ihan totaalisesti. Viikko ennen kokeiden alkua tapasin korealaisen tuttuni sattumalta lauantaiaamuna metroasemalla. Hän oli matkalla kirkosta kotiin opiskelemaan, ja kun kuuli omista viikonloppusuunnitelmistani, oli silminnähden järkyttynyt siitä faktasta, että en aikonut viettää koko viikonloppua kokeisiin lukien, vaikka koeviikko alkaisi reilun viikon päästä...
Mid-term viikon aikana jopa asuntolan kotiintuloaika poistettiin, jotta opiskelijat voisivat viettää vaikka koko yön kirjastossa lukemassa. Ja totta tosiaan, näytti siltä, että käytännössä kaikki korealaiset opiskelijat viettivät mid-term -viikon jokaisen liikenevät minuutin nenä kiinni kirjassa. Iltaisin kampuksen urheilukentät ovat yleensä täynnä ihmisiä pelaamassa korista ja lenkkeilemässä, mutta viime viikolla oli joka puolella todella hiljaista. Joka asuntolakerroksessa on pieni aula, jossa istuu usein opiskelijoita lukemassa. Torstaiaamuna meidän kerroksen aulassa istui tyttö kirjapinojensa kanssa opiskelemassa, ja pysyi siinä samalla paikallaan joka kerta kun siitä ohi kulki... Perjantaiaamupäivästä samainen tyttö istui yhä edelleen samalla paikallaan samoissa pyjamahousuissaan ja luki.
Tämä korealaisten mieletön opiskelutahti konkretisoitui todella surullisella ja järkyttävällä tavalla torstai-iltana. Eräs korealainen opiskelijatyttö kirjaimellisesti kuoli kirjojensa ääreen liiallisen opiskelun takia. Hän oli parikymppinen, kolmen pääaineen opiskelija (laki, kauppatiede ja kansainvälinen politiikka!?), oli koko mid-term -viikolla nukkunut korkeintaan tunnin tai pari per yö, lukenut vain yötä päivää ja napsinut kofeiinitabletteja, kunnes sai sydänkohtauksen asuntolahuoneessaan. Hänen kämppiksensä, jenkkivaihtarityttö oli tullut huoneeseen myöhemmin ja tajunnut heti, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Nyt asuntolan aula on muutettu muistohuoneeksi, siellä on valokuvia, kukkia ja kynttilöitä, koko ensimmäinen kerros tuoksuu suitsukkeilta.
Tuo kamala tapaus saa todellakin miettimään, että miksi nämä korealaiset opiskelevat täällä näin mielettömästi jopa henkensä uhalla. Juttelin aiheesta eilen erään korealaisen kaverini kanssa. Hän kertoi, että koko lukioaika käytetään käytännössä yliopiston pääsykokeisiin valmistautumiseen. Hän, niin kuin monet muutkin, kävi koko lukioaikansa monena iltana viikossa yksityisessä kielikoulussa. Kuulemma alakoulusta lähtien monet vanhemmat laittavat lapsensa iltaisin kielikouluun tai muille yksityisille tunneille. Mitä lähempänä lukion päättökokeet ja yliopiston sisäänpääsykokeet ovat, sitä vähemmän on aikaa nukkua, sillä kaikki liikenevä aika pitää käyttää opiskeluun. Tämä kaverini esimerkiksi kertoi koko viimeisen lukiovuotensa aikana nukkuneensa suunnilleen 5 tuntia yössä, ihan vain siksi että ehtisi opiskella tarpeeksi, jotta pääsisi hyvään yliopistoon, jotta saisi hyvän työpaikan.
Kun kilpailu hyvään yliopistoon pääsystä on ohi, alkaakin uusi kilpailu yliopistossa hyvistä arvosanoista. Parhaiden arvosanojen saaminen on tärkeää, sillä arvosanat vaikuttavat myöhemmin myös työpaikan saamiseen. Myös se fakta, että opiskelijoiden vanhemmat laittavat paljon rahaa lastensa koulutukseen, ajaa korealaisia opiskelemaan hullun lailla. Ja koska "kaikki muutkin opiskelevat niin paljon, niin on pakko".
Silti tässä on jotain, mitä en ihan käsitä. (Minulla oli vain yksi mid-term koe, joten en tosin voi sen perusteella tehdä kovin laajaa vertailevaa arviota) Psykologian koe, jossa kysyttiin 40 monivalintakysymystä. Opiskeltava materiaali oli noin 500-sivuinen kirja, tosin opettaja käytännössä kertoi kertaustunnilla reilua viikkoa ennen koetta todella yksityiskohtaisesti, mitä aikoo kysyä mistäkin aihealueesta. (Lähetti vielä sähköpostiin tunnilla esittämänsä power pointin, jotta varmasti osattaisiin varautua kokeeseen oikein.) Itse merkkasin nämä kohdat kirjasta ja luin kokeeseen kokonaisuudessaan parisen tuntia. Luennoillakin olin käynyt, sillä täällä ei poissaoloja sallita kuin kolme per kurssi per lukukausi.
Psykologian ryhmäni korealaiset opiskelijat olivat lukeneet kokeeseen suunnilleen parisen viikkoa useamman tunnin päivässä. Minä sain kokeesta ihan hyvää keskitasoa olevan tuloksen. Mitä ihmettä siis? Miten nämä täällä oikein opiskelevat sen kaiken siihen uhraamansa ajan?
Tätä olen tässä pohdiskellut ja pohdiskelen varmaan vielä lisääkin.
--
Edelleen välillä tuntuu, että olisin lukiossa enkä yliopistossa. Kuulinkin jonkin aikaa sitten, että Soulissa tämä yliopisto tunnetaan "Sogang High Schoolina". Vaikka Sogang University onkin täällä tosi arvostettu ja jopa rankattu Korean top-5 yliopistojen joukkoon, tuo lempinimi juontaa juurensa lähinnä juuri yliopiston asuntolan (naurettavan) tiukoista säännöistä. Noin kuukausi sitten kaksi ranskalaisvaihtaria erotettiin asuntolasta, sillä naispuolinen opiskelija oli mennyt miesopiskelijoiden kerroksen aulaan hakemaan kaveriltaan kirjaa lainaan. Vastakkaisen sukupuolen asuinkerroksiin kun ei see mennä.
Pari viikkoa sitten saksalainen vaihtarikaveri oli saanut kännykkäänsä puhelun asuntolan johtajalta. (Kaveri ei ollut milloinkaan antanut kännykkänumeroaan asuntolan tietoihin, vaan he olivat ottaneet numeron selville jotain muuta kautta.) Asuntolan johtaja oli pyytänyt tätä vaihtarikaveriani tulemaan toimistoonsa mahdollisimman pian. Toimistossa johtaja oli tiukoin sanakääntein kertonut, että henkilökunnan tutkiessa valvontakameran kuvia oli käynyt ilmi, että kaveri oli syyllistynyt vakavaan asuntolan sääntöjen rikkomiseen. Hän oli heittänyt roskapussinsa väärään jäteastiaan.
Ihan totta, tämä on joko äärimmäisen huvittavaa tai sitten... en tiedä. Pelottavaa on ainakin se, että valvontakameroita on joka puolella (huoneissa ei sentään, tietääkseni), ja asuntolan henkilökunta kuulemma tutkii nauhoitukset muutaman päivän välein.
Ai niin. Tästä tulikin mieleeni, että huomenna on taas siivoustarkastus kello 23.00 - 00.00 -välisenä aikana. Pitänee jynssätä suihkun lattiasta saippuan jämät, siitä valkoisesta läntistä lattiassa kun on tullut pariin kertaan sanomista. :D
