Koreankurssin loppumisessa oli kyllä todellakin aihetta juhlaan, sillä nyt loppulukukauden ohjelma onkin sitten mukavan vapaa, vihdoinkin.
Vapaa-aikaa onkin sitten tässä viime päivinä hyödynnetty monin keinoin.
Torstaina oltiin pienellä porukalla Lotte Worldissa, joka on aika disneylandmainen huvipuisto. Osa laitteista on ulkona, osa taas sisätiloissa. Hieman meinasi vilu tulla siellä nollakelissä kieppuessa, mutta oli kyllä sen arvoinen kokemus. Lotte Worldissa oli jo jouluteema, eli joulukuusta ja -pukkia joka nurkassa, myös sellainen puolen tunnin mittainen jouluparaati päsähti yhtäkkiä jostain. Siinä tapahtui jotain vähän hämmentävää... Paraatissa oli kymmeniä ja kymmeniä tanssijoita, joista suurin osa oli ulkonäöstä päätellen venäläisiä tai jotain sen suuntaisia. Seisoin siinä korealaisten kavereiden keskellä katselemassa, ja vähän väliä, yhteensä varmaan ainakin joku kahdeksan tanssijaa tuli sieltä kesken kaiken minua kättelemään tai läpsimään käsiä yhteen tai taputtelemaan muuten vain selkään (ihan siis toisistaan tietämättä). Mitä ihmettä? Joo-o, olin ehkä taas kaikkia muita päätä pidempi ja vaaleempi, mutta silti. Ihmettelin.
Perjantai-iltapäivänä halusin lähteä tutustumaan Soulin koulutus-aiheiseen museoon (Seoul Education Museum). (Jostain syystä en saanut ketään seurakseni, hmmm) Katsoin lähtiessä netistä suunnistusohjeet ja uskoin löytäväni sinne helposti, mutta kuinkas sitten kävikään... Alue nimeltään Samcheong ihan keskustan kupeessa oli minulle entuudestaan tuntematonta aluetta, ja loppujen lopuksi päädyinkin kiertelemään siellä koko iltapäivän. Kaupunginosa on tosi nätti ja mäkinen, vieri vieressä pieniä taidegallerioita, museoita ja kahviloita. Koulutusmuseota ei meinannut millään löytyä, joten kysyin lopulta parilta lukiolaistytöltä tietä. Kun he olivat ensin hihittäneet noin kaksi minuuttia putkeen taukoamatta, sain lopulta (ilmeisesti väärät) ohjeet, ja lähdin harhailemaan vähän lisää.
Onneksi aurinko paistoi ja oli mainio valokuvaussää, joka puolella paljon katseltavaa, niin olin oikein tyytyväinen olooni. Varsinkin, kun kaikkien niiden gallerioiden keskeltä tuli eteen "Seoul Museum of Chicken Art". Olin niin huvittunut siitä faktasta, että on vain kana-aiheiselle taiteelle omistettu museo, että olihan siellä pakko sitten käydä tutkimassa kahden kerroksen kana-aarteet. Kävin parissa muussakin galleriassa, ja yhden tylsän valokuvanäyttelyn yläkerrassa viihdyin aivan erityisen kauan ihan vain siitä syystä, että olin ainoa asiakas ja siellä oli ihan hiljaista. Harvinaista tässä kaupungissa. Koulutusmuseota ei sitten löytynyt, mutta ihan mielihyvin teen retken tuonne joskus toistekin ja valmistaudun vähän paremmin suunnistuohjein.
Launtaina tehtiin parin kaverin kanssa päivän retki naapurikaupunkiin Suwoniin. Heti Suwoniin tullessa oli jotenkin ihan eri tunnelma kuin Soulissa. En oikein tiedä että mistä se tarkkaan ottaen johtui, koska sielläkin kuitenkin yli miljoona asukasta. Jotenkin ehkä kuitenkin rauhallisempi ja vähemmän täyteen pakattu vaikutelma jäi näin nopealla visiitillä.
Päätarkoituksena oli mennä katsomaan lentopallopeliä, mutta siinä aamupäivästä katsastettiin myös Suwonin tärkein (ainoa?) nähtävyys eli melko vakuuttavan kokoinen linnoitus. Sää oli taas aivan loistava niin kuin tässä viime päivinä on ollut: suunnilleen nolla astetta, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jopa vähän lämmitti. Suwonissa bongattiin myös vähäsen lunta, josta hawaijilaisvaihtarit olivat tietysti ihan fiiliksissä...
(Loppuosan voivatkin sitten lentopallosta kiinnostumattomat halutessaan jättää väliin...)
Lentopallopeliä odotin tietysti ihan innoissani! Soulissa ei yllättäen pelata naisten eikä miesten liigapelejä, joten piti oikein naapurikaupunkiin tehdä retki tätä varten. Juuri kun oltiin siinä hallin ulkopuolella lippuluukun edessä kaivamassa rahojamme, niin jostain ilmestyi herrasmies lahjoittamaan minulle kuusi lippua peliin. Ihan mukavaa. Itse halli oli ihan hieno, ei mikään kovin massiivinen. Yleisöäkään ei ollut ehkä kuin muutamisen sataa, mutta kannustushuutoihin ja oheisrekvisiittaan olikin sitten panostettu senkin edessä. Koko pelin ajan siinä yleisön edessä huitoi miekkonen kannustustahtia yleisölle.
En tiedä missä kohtaa Korean sarjataulukkoa pelaavat joukkueet oli, mutta aika lailla Suomen liigan tasoon voisi noita joukkueita verrata. Odotukset oli ehkä hieman korkeammalla, mutta korealaispelaajat eivät kyllä mitenkään ihan kamalasti häikäisseet. Passarit ja liberot olivat tosi hyviä molemmilla, mutta hyökkäyspää näytti välillä vähän voimattomalta. Yleispelaajat olivat kyllä taitavia ja hirveesti juoksivat kaikkia nopeita kuvioita, mutta mitään pommilyöntejä ei näkynyt missään vaiheessa. Mollemmilla joukkueilla oli yksi ulkomaalainen, kummassakin tiimissä pitkä tumma kunnon tykkihakkuri, olivat kyllä todella hyviä. Ilmeisesti rajoitus on yksi ulkomaalainen per joukkue, ja tämäkin peli näytti olevan aika pitkälle kiinni siitä, että kummanko vahvistus on parempi...
Sitten vielä pelistä loppumainintana se, että rajatuomarit näyttivät vetävän välillä aika räikeästi kotiin päin, mitä sitten päätuomari muutamaan kertaan korjaili. Enkä sitten tiedä onko säännöissä eroa vai oliko verkkotuomari aivan uskomattoman sokea, mutta monta monta kertaa pelaajat rymysivät verkon ali toiselle puolelle ilman mitään jälkiseuraamuksia... Niin ja pallo ei tosiaankaan ollut mikään uudentyyppinen Mikasa, vaan joku ihan outo puna-kelta-valkoinen.
Tuli kyllä itellekin vielä entistä kovempi hinku pelaamaan. Täältä olen itelleni joukkuetta koettanut metsästää joka puolelta, tuloksetta. En tajua, pakkohan täälläkin on joku ykkössarjan vastine tai muu vastaava olla. Ehkä sitten edes kevätpuolella onnistaisi tällä saralla, toivottavasti.
