Marraskuuta. Pari viikkoa on taas mennyt ohi ihan hujauksessa, huuuh! Suurin osa vaihtareista puhuu jo kotiinpaluusta, koska syyslukukautta on jäljellä enää neljä viikkoa ja melkein kaikki ovat täällä vain yhden lukukauden. (Toisin kuin minä, jee!) Tuntuis oudolta olla jo nyt lähdössä pois, vastahan tänne tultiin ja on juuri ehtinyt asettua ja tutustua paikkoihin... Oonkin oikein tyytyväinen, että alunperinkin päätin olla heti koko lukuvuoden.
Viime viikko oli ehkä koko syksyn piinaavin, sillä maanantaista keskiviikkoon oli korean kielen loppukokeet. Parina päivänä kirjoitus-, kuuntelu- ja lukemiskokeet ja sitten vikana päivänä suullinen koe eli vartin mittainen haastattelu. Panikoitsin ihan täysillä ennen haastattelua, mutta se sujuikin mainiosti ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pystyin kommunikoimaan ihan reippaasti pelkästään koreaksi vartin verran. Kokeiden päätteksi oli sitten vielä yhteinen pieni "valmistujaisjuhla" luokan ja opettajien kesken. Oli jopa vähän haikeaa, sillä näiden tyyppien kanssa sitä on kuitenkin koko syksyn viettänyt sen neljä tuntia viitenä päivänä viikossa.
Meidän korean ryhmä + opettajat.
Nyt kun korean kurssi loppui, jäi jäljelle enää siis kaksi muuta kurssia, joita tässä pakerretaan joululomaan asti.
Psykologian kurssi on osoittautunut todella antoisaksi. (Tosin hieman miinusta siitä, että opettaja on ruvennut enenevissä määrin puhumaan tunnilla myös koreaa, sillä pelkää etteivät korealaiset opiskelijat muuten pysy mukana...) Ohjelmassa on ollut muun muassa "roolipelejä", joita ehkä itse kuitenkin kutsuisin enemmänkin näytelmiksi, sillä opettaja on tehnyt niihin aika valmiin käsikirjoituksen. Eli lähinnä kurssilla käsiteltyjä erilaisia terapiamuotoja ovat vapaaehtoiset opiskelijat näytelleet lavalla. Ja nämä näytelmät on oikeasti olleet tosi hyviä, välillä tuli ihan olo että olisin teatterissa enkä psykan tunnilla, kun niitä katseli...
Toisella kurssilla kaikista mielenkiintoisinta on ehkä opettajan ihmeelliset tarinoinnit omasta elämästään. Vähintään kerran viikossa tunti alkaa jollain täysin aiheeseen liittymättömällä. Kurssin aihe on siis "Comparative Democracies", ja esimerkiki viime tunnilla opettaja tuli luokkaan ja ilmoitti, että hänen mielestään demokratian ylläpitämisessä tärkeintä on kommunikaatio, ja kommunikaation tärkein osa-alue taas on nauru. Joten tästä sitten loogisena jatkumona katseltiin puolet tunnista Mr. Beania...
Pari viikkoa sitten samainen opettaja oli huolissaan meidän opiskelijoiden jaksamisesta, ja muistutti meitä rentoutumisen tärkeydestä. Sitten hän kertoi omasta edelliskeskiviikostaan, jolloin oli päättänyt rentoutua oikein kunnolla: Aamusella oli ensin aamiaisen jälkeen alkanut nautiskella hieman sojua (=korealainen vodkaa miedompi viina, oikein maukasta on), ja päättänyt sen jälkeen lähteä yksin norebangiin (="karaokehuone") yksin lauleskelemaan. Parin tunnin lauleskelun ja sojun nautiskelun jälkeen oli vaihtanu olueen ja siirtynyt dvd-huoneeseen katselemaan elokuvaa yksin. Kuulemma ensimmäistä kertaa elämässään. Siitä ilta oli sitten jatkunut vielä vähän sojun merkeissä... Ja näitä vastaavia tarinoita siis riittää vähintään kerran viikkoon.
Kurssilla tehdään ryhmätyö, ja mun ryhmässä kaikki muut ovat korealaisia. Opettaja päätti, että ei pidetä ollenkaan kokeita koko kurssilla, vaan arvosana määräytyy vain tämän yhden parinkymmenen minuutin esitelmän perusteella. Meidän neljän hengen tiimin ensitapaamisella ryhmän ainoa poika ilmoitti että "Minä olen sitten ilmeisesti ryhmän johtaja, koska oon vanhin ja ainoa mies". Tämä siis ihan vain näin ilmoitusluontoisena asiana, ja ryhmän pari muuta tyttöä myös ottivat sen aivan itsestäänselvyytenä. Mikäs siinä sitten.
Tokalle tapaamiselle oli kaikkien tarkoitus vähän alustavasti pohdiskella aihetta, mutta yksi ryhmän tytöistä olikin sitten kirjoittanut muutaman sivun monen lähteen pohjalta ja käytännössä tehnyt koko työn yksin. Kun jaettiin hommia, niin kaikki muut suunnilleen anelivat, että voisinko minä sitten olla se joka puhuu... Kukaan muu kun ei kuulemma halua puhua englantia julkisesti, vaikka meidänkin ryhmästä jokainen on ihan täysin ymmärrettävä enkuksikin.
Enää ennen joulua ei siis ole käytännössä paljon mitään opiskelustressejä, eikä kokeita, mutta näiden läsnäolosääntöjen mukaan joka tunnilla on kuitenkin silti istuttava. Yli neljä poissaoloa per lukuvuosi, niin kurssista saa hylätyn. Myös yli kymmenen minuutin myöhästyminen lasketaan poissaoloksi, ja kolme alle kymmenen minuutin myöhästymistä on yhtä kuin yksi poissaolo. Vähän eri yliopistomeininki tässä suhteessa Suomeen verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti