Blogin päivitys jäi ja unohtui viimeisinä viikkoina Koreassa, sillä ohjelmassa oli kovasti matkustelua, kavereiden hyvästelyä, retkiä, pakkailua, omien tavaroiden Suomeen postittamista, loppukokeita ja pippaloita.
Nyt on Suomeen paluusta kulunut jo melkein kolme kuukautta. Olen yllättynyt siitä, miten hyvin olen solahtanut taas kotimaahan eikä vieroitusoireita Koreasta ole liiemmin ilmennyt. Osasyynä varmasti se, että kesä oli kaikenkaikkiaan kiireinen eikä näin syksyllä ainakaan yhtään sen enempää aikaa jää pohdiskeluun ja ikävöimiseen.
Olen kuitenkin huomannut monia Soulin vaikutuksia:
Tampere on alkanut tuntua pikkukaupungilta,kun se vaihtoon lähtiessä oli vielä ihan mukavan kokoinen. Tampereen suurin ruuhka-aika tuntuu pieneltä mukavalta säpinältä kaupungissa.
Aivan hetkittäin luulen olevani Koreassa, tai jotenkin sekoitan paikkoja keskenään; esimerkiksi juuri pari päivää sitten olin ehdottamaisillani kaverille dvd-huoneeseen menemistä leffateattarin sijaan, kunnes jo puolessa sekunnissa muistin, ettei Suomessa sellaisia edes ole.
Tarkkailen kaikkia näkemiäni itäaasialaisen näköisiä henkilöitä ja katselen/kuuntelen, mistä päin he mahdollisesti ovat kotoisin. Toivon, että he olisivat korealaisia ja pääsisin vaihtamaan muutaman sanan.
Ajoittain kaipaan korealaista ruokaa. (Ja sitä, että ravintolaruokaa saa erittäin edullisesti ja terveellisesti.) En kuitenkaan keitä kotona edes riisiä, koska siitä ei kuitenkaan tulisi yhtää hyvää kuin mihin Koreassa totuin. Harkitsen riisinkeittimen hankkimista.
En vieläkään aina muista, että täällä vain hyvin harva liike tai ravintola on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Jos esimerkiksi klo 01.15. tarvitsen liimaa syntymäpäiväkortin askarteluun, ei riitä että astun kotiovesta ulos ja edessäni aukeaa monta kaikkea mahdollista tarvetta myyvää neonvärivalaistua kauppaa.
Mutta enimmäkseen olen taas jo tottunut Suomeen.
Koska tämä postaus on vain lyhyt loppurykäisy, sanon lyhyesti: Vuosi Koreassa oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen, jännittävä, hauska ja ennenkaikkea ikimuistoinen. Olen enemmän kuin onnellinen ja tyytyväinen, että lähdin sinne vaihtariksi. Erityisen onnellinen olen siitä, että opiskelin ahkerasti korean kieltä, sillä keväällä maassa olosta ja matkustelusta sai niin paljon enemmän kielitaidon avulla. Aika varmasti kultaa muistot ja matkan varrella oli hankaliakin hetkiä, mutta huomattavasti enemmän kuitenkin niitä positiivisen puolelle kallistuvia. Tuntuu, että vuodessa maailmani on laajentunut, paljon, ja olen aivan varma että tulen vierailemaan Koreassa vielä myöhemminkin.
