Seikkailua tulivuorisaarella

Viime perjantaina saapui Suomesta Asku matkakaveriksi, ja otettiin heti nokka kohti Jeju -saarta kohti. Lentäen sinne Soulin Gimpo Airportilta kesti vähäsen reilun tunnin ja lipuista sai Jeju Airilla maksaa vähän alle 90 euroa per nenä mennen tullen.

Jeju-do sijaitsee ihan maan eteläosassa ja on korealaisten keskuudessa suosittu lomasaari, erityisesti häämatkalaisille. Saaren keskellä seisoo korkea Hallasan -tulivuori (sammunut sellainen), ja koko saaren rannikko on hyvin pitkälti sellaista mustaa laavakiveä, nättejä hiekkarantojakin kyllä oli. Jejulla juurikin se mahtava luonto on se juttu, mikä sinne matkailijoita vetää, koska sieltä tosiaan löytyy kaikenlaista hienoista rannoista vuoriin ja vesiputouksiin.

Meillä reissun ensimmäiset 2 ja puoli päivää olivat oikein loistavia, kunnes maanantaiaamuyöstä alkaen sitten ilmeisesti jonkin ruokamyrkytyksen kourissa molemmat kilvan oksenneltiin melkein koko seuraava vuorokausi. Oli kyllä semmoinen setti, että en kovin mielelläni ikinä enää haluaisi samaa kokea. Ensin aamun ja päivän aikana tyhjentyi mahalaukku todella tehokkaasti niin tyhjäksi kuin vain mahdollista, sitten tuntui hetken kohtuulliselta ja sain puoli kuppia puuroa alas, kunnes viimeisetkin mahahappojen jämät tulivat ulos. Illalla nousi vielä lisäksi kuume, ensin tärisin peiton alla ja sitten seuraavana aamuna olikin peitot ja lakanat ihan läpimärät hiestä. Mutta siitä se sitten onneksi helpotti ja tiistaina pääsi jo tolpilleenkin, vaikka olo heikko olikin.

Mutta onneksi siis edes ensimmäiset päivät ehdittiin nauttia saaresta täysissä voimissa!

Tällaista näkyi:

Tällaisia kiviukkeleita ("harubang") näkyi pitkin saarta, aitoja alkuperäisiä 250 vuotta vanhoja ukkeleita ei taida olla enää jäljellä kuin muutama kymmenen. On jonkinmoinen Jeju -saaren symboli.

Jeju-do on myös kuuluisa appelsiineistaan, joita kasvatettiinkiin sitten näemmä pitkin poikin saarta.

Laavakivirantaa.

Lauantain iltapuhteiksemme metsästettiin tuota Jungmun -hiekkarantaa, mikä osoittautuikuin arvioitua haastavammaksi tehtäväksi. Se kyllä näkyi jo kaukaa siintävän siellä alhaalla, mutta reittiä perille ei meinannut löytyä. Pienen pusikossa tarpomisen jälkeen kuitenkin päästiin perillekin.

Aamunäkymä hostellin kattoterassilta Seogwipo -kylän satamaan. Eka ja vika yö vietettiin Jeju Cityssä saaren pohjoispuolella, kolme yötä eteläosassa Seogwipossa.

Sunnuntain suunnaksi otettiin saaren itäosa ja Seongsan Ilchulbong, joka on pieni sammunut tulivuori.

Se olikin ehkä reissun paras kohde, kiva pieni patikointi ylös vuorelle, aivan loistomaisemat merelle, pieneen kylään ja rantoihin. Vuorikin oli tosi vehreä ja siitä nousevat "laavapylväät" olivat erilaisten kasvien peitossa.

Iltapäivästä löytyi hiekkarantaakin.

Ja iltasella vielä vesiputous Seogwipossa:

Tämän loistopäivän jälkeen maattiinkiin sitten seuraava päivä punaisiksi kärähtäneinä oksennellen hostellissa, ah. Harmitti kovasti, kun taudin takia jäi Hallasan -vuori kokonaan valloittamatta. Vika kokonainen sadepäivä kierrettiin parissa museossa (niitä saarella riittää: teddykarhumuseosta suklaamuseon kautta seksimuseoon, lasitaidemuseoon, teemuseonn ja niin edelleen) ja nähtiin muun muassa vihreä tee -viljelmiä:

Taudista huolimatta Jeju-do oli oikein miellyttävä kokemus ja sinne voisi joskus vielä haluta uudelleenkin (, jotta pääsisi kapuamaan sinne Hallasanillle ihastelemaan kraaterijärveä). Oli myös hauska huomata, että kyllä se korea ihan oikeasti sujuu kun sitä tarvitaan, jeejee.

Lentomatkan Souliin kruunasi vielä stuertti, joka jakoi kaikille lapsille ja meille (koneen ainoille ulkomaalaisille) ilmapallosta pyöritellyt koirat:

Kiirus kiirus kiirus!

Hullua, miten aika vaan juoksee kovaa vauhtia ja tuntuu että tässä on itekin viime päivät saanut juosta kovaa vauhtia. Yhtäkkiä kauhea ryöppy opiskeluhommia ja samaan aikaan kaikenlaista muutakin kivaa ja jännää säätöä.

Viikon sisään olen pykäissyt ainakin pari esseetä, parit tiivistelmät ja muut tehtävät. Plus että tänään oli korean loppukokeiden kirjallinen osuus! JES. Neljä tuntia sai taas puskea paperille tekstiä ja laittaa ruksia ruutuun kuuntelukokeessa. Ihan kohtuullisesti ne tuntuivat menevät, joten eiköhän se kakkostason kurssikin tule läpäistyä ihan puhtain paperein. Vielä ei kuitenkaan pidä tuuletella, sillä torstaina on vielä edessä haastattelukoe. Huomenna haastatteluun treenausta, torstaina haastattelu ja iltasella kaverin synttäripiknik ja -pippalot, ja perjantaina aamusta sitten odottaakin lähtö viideksi päiväksi Jeju -saarelle reissuun.

Tässä kuva sunnuntai-iltapäivältä todisteeksi siitä, että kyllä, täällä ihan oikeasti opiskellaankin (mukavasti 23-asteisessa auringonpaisteessa). Viime viikonloppu oli oikein tehokkaan reipas rykäys korean loppukokeisiin valmistautuen:

On kyllä oikein loistoa, että sää on vihdoin kesäinen, ja viime aikoina sadepäivätkin ovat osuneet sopivasti koulupäiviksi ja lomapäivinä on sitten paistanut. Viime viikon keskiviikkona oli taas kansallinen vapaapäivä, "lasten päivä". Katolisessa yliopistossa on muuten se hyvä puoli, että meillä oli esimerkiksi pääsiäisen aikaan parin päivän vapaat toisin kuin suurimmalla osalla korealaisista yliopistoista, mutta toisaalta taas ensi viikon perjantain buddhan syntymäpäivä on sekin vapaa. :)

Lasten päivän kunniaksi suunnattiin parin kaverin kanssa ihan lähistöllä olevien Yonsei Universityn ja Ewha Women´s Univeristyn takana sijaitsevalle Ansan-vuorelle retkelle. Oli kyllä loisto päivä kaikin puolin! Matkan varrella pyörittiin Bongwonsa -temppelin alueella pitkä tovi. Bongwonsa oli suurin ja ehkä myös ainakin ulkoa kaunein temppeli, johon olen tähän asti Koreassa törmännyt. Plussaa vielä sijainnista luonnon helmassa, turistien vähäisyydestä (olemattomuudesta) ja rauhallisuudesta. Tykkäsin. Reilu pari tuntia patikoitiin vuorella, pidettiin mansikkapiknikki välietappina, ihailtiin maisemia ylhäältä, tavattiin astronauttiopiskelijapoika joka viihdytti meitä matkalla alas. Tämän korealaisen pojan kanssa päädyttiin keskustelemaan muun muassa hyvin mielenkiintoisesta aiheesta: miksi eläimet ääntelevät eri maissa eri lailla? Suomessa koira sanoo "hau hau", mutta koreassa "mong mong". Äärettömän mielenkiintoista. (Unohdin jo, mitä sika sanoo koreaksi, mutta jotain hauskaa se oli.)

Vielä muutama kuvanen ja sitten unille. :)

Tämä lähes ikuisesti Soulin yllä roikkuva sumu ei oikein tee oikeutta näille maisemakuville.

Eväshetken antimet.

Lasten päivän kunniaksi niitä lapsukaisia sitten kyllä näkyikin huomattavasti normaalia enemmän liikenteessä perheineen.