Seikkailua tulivuorisaarella

Viime perjantaina saapui Suomesta Asku matkakaveriksi, ja otettiin heti nokka kohti Jeju -saarta kohti. Lentäen sinne Soulin Gimpo Airportilta kesti vähäsen reilun tunnin ja lipuista sai Jeju Airilla maksaa vähän alle 90 euroa per nenä mennen tullen.

Jeju-do sijaitsee ihan maan eteläosassa ja on korealaisten keskuudessa suosittu lomasaari, erityisesti häämatkalaisille. Saaren keskellä seisoo korkea Hallasan -tulivuori (sammunut sellainen), ja koko saaren rannikko on hyvin pitkälti sellaista mustaa laavakiveä, nättejä hiekkarantojakin kyllä oli. Jejulla juurikin se mahtava luonto on se juttu, mikä sinne matkailijoita vetää, koska sieltä tosiaan löytyy kaikenlaista hienoista rannoista vuoriin ja vesiputouksiin.

Meillä reissun ensimmäiset 2 ja puoli päivää olivat oikein loistavia, kunnes maanantaiaamuyöstä alkaen sitten ilmeisesti jonkin ruokamyrkytyksen kourissa molemmat kilvan oksenneltiin melkein koko seuraava vuorokausi. Oli kyllä semmoinen setti, että en kovin mielelläni ikinä enää haluaisi samaa kokea. Ensin aamun ja päivän aikana tyhjentyi mahalaukku todella tehokkaasti niin tyhjäksi kuin vain mahdollista, sitten tuntui hetken kohtuulliselta ja sain puoli kuppia puuroa alas, kunnes viimeisetkin mahahappojen jämät tulivat ulos. Illalla nousi vielä lisäksi kuume, ensin tärisin peiton alla ja sitten seuraavana aamuna olikin peitot ja lakanat ihan läpimärät hiestä. Mutta siitä se sitten onneksi helpotti ja tiistaina pääsi jo tolpilleenkin, vaikka olo heikko olikin.

Mutta onneksi siis edes ensimmäiset päivät ehdittiin nauttia saaresta täysissä voimissa!

Tällaista näkyi:

Tällaisia kiviukkeleita ("harubang") näkyi pitkin saarta, aitoja alkuperäisiä 250 vuotta vanhoja ukkeleita ei taida olla enää jäljellä kuin muutama kymmenen. On jonkinmoinen Jeju -saaren symboli.

Jeju-do on myös kuuluisa appelsiineistaan, joita kasvatettiinkiin sitten näemmä pitkin poikin saarta.

Laavakivirantaa.

Lauantain iltapuhteiksemme metsästettiin tuota Jungmun -hiekkarantaa, mikä osoittautuikuin arvioitua haastavammaksi tehtäväksi. Se kyllä näkyi jo kaukaa siintävän siellä alhaalla, mutta reittiä perille ei meinannut löytyä. Pienen pusikossa tarpomisen jälkeen kuitenkin päästiin perillekin.

Aamunäkymä hostellin kattoterassilta Seogwipo -kylän satamaan. Eka ja vika yö vietettiin Jeju Cityssä saaren pohjoispuolella, kolme yötä eteläosassa Seogwipossa.

Sunnuntain suunnaksi otettiin saaren itäosa ja Seongsan Ilchulbong, joka on pieni sammunut tulivuori.

Se olikin ehkä reissun paras kohde, kiva pieni patikointi ylös vuorelle, aivan loistomaisemat merelle, pieneen kylään ja rantoihin. Vuorikin oli tosi vehreä ja siitä nousevat "laavapylväät" olivat erilaisten kasvien peitossa.

Iltapäivästä löytyi hiekkarantaakin.

Ja iltasella vielä vesiputous Seogwipossa:

Tämän loistopäivän jälkeen maattiinkiin sitten seuraava päivä punaisiksi kärähtäneinä oksennellen hostellissa, ah. Harmitti kovasti, kun taudin takia jäi Hallasan -vuori kokonaan valloittamatta. Vika kokonainen sadepäivä kierrettiin parissa museossa (niitä saarella riittää: teddykarhumuseosta suklaamuseon kautta seksimuseoon, lasitaidemuseoon, teemuseonn ja niin edelleen) ja nähtiin muun muassa vihreä tee -viljelmiä:

Taudista huolimatta Jeju-do oli oikein miellyttävä kokemus ja sinne voisi joskus vielä haluta uudelleenkin (, jotta pääsisi kapuamaan sinne Hallasanillle ihastelemaan kraaterijärveä). Oli myös hauska huomata, että kyllä se korea ihan oikeasti sujuu kun sitä tarvitaan, jeejee.

Lentomatkan Souliin kruunasi vielä stuertti, joka jakoi kaikille lapsille ja meille (koneen ainoille ulkomaalaisille) ilmapallosta pyöritellyt koirat: