Hullua, miten aika vaan juoksee kovaa vauhtia ja tuntuu että tässä on itekin viime päivät saanut juosta kovaa vauhtia. Yhtäkkiä kauhea ryöppy opiskeluhommia ja samaan aikaan kaikenlaista muutakin kivaa ja jännää säätöä.
Viikon sisään olen pykäissyt ainakin pari esseetä, parit tiivistelmät ja muut tehtävät. Plus että tänään oli korean loppukokeiden kirjallinen osuus! JES. Neljä tuntia sai taas puskea paperille tekstiä ja laittaa ruksia ruutuun kuuntelukokeessa. Ihan kohtuullisesti ne tuntuivat menevät, joten eiköhän se kakkostason kurssikin tule läpäistyä ihan puhtain paperein. Vielä ei kuitenkaan pidä tuuletella, sillä torstaina on vielä edessä haastattelukoe. Huomenna haastatteluun treenausta, torstaina haastattelu ja iltasella kaverin synttäripiknik ja -pippalot, ja perjantaina aamusta sitten odottaakin lähtö viideksi päiväksi Jeju -saarelle reissuun.
Tässä kuva sunnuntai-iltapäivältä todisteeksi siitä, että kyllä, täällä ihan oikeasti opiskellaankin (mukavasti 23-asteisessa auringonpaisteessa). Viime viikonloppu oli oikein tehokkaan reipas rykäys korean loppukokeisiin valmistautuen:
On kyllä oikein loistoa, että sää on vihdoin kesäinen, ja viime aikoina sadepäivätkin ovat osuneet sopivasti koulupäiviksi ja lomapäivinä on sitten paistanut. Viime viikon keskiviikkona oli taas kansallinen vapaapäivä, "lasten päivä". Katolisessa yliopistossa on muuten se hyvä puoli, että meillä oli esimerkiksi pääsiäisen aikaan parin päivän vapaat toisin kuin suurimmalla osalla korealaisista yliopistoista, mutta toisaalta taas ensi viikon perjantain buddhan syntymäpäivä on sekin vapaa. :)
Lasten päivän kunniaksi suunnattiin parin kaverin kanssa ihan lähistöllä olevien Yonsei Universityn ja Ewha Women´s Univeristyn takana sijaitsevalle Ansan-vuorelle retkelle. Oli kyllä loisto päivä kaikin puolin! Matkan varrella pyörittiin Bongwonsa -temppelin alueella pitkä tovi. Bongwonsa oli suurin ja ehkä myös ainakin ulkoa kaunein temppeli, johon olen tähän asti Koreassa törmännyt. Plussaa vielä sijainnista luonnon helmassa, turistien vähäisyydestä (olemattomuudesta) ja rauhallisuudesta. Tykkäsin. Reilu pari tuntia patikoitiin vuorella, pidettiin mansikkapiknikki välietappina, ihailtiin maisemia ylhäältä, tavattiin astronauttiopiskelijapoika joka viihdytti meitä matkalla alas. Tämän korealaisen pojan kanssa päädyttiin keskustelemaan muun muassa hyvin mielenkiintoisesta aiheesta: miksi eläimet ääntelevät eri maissa eri lailla? Suomessa koira sanoo "hau hau", mutta koreassa "mong mong". Äärettömän mielenkiintoista. (Unohdin jo, mitä sika sanoo koreaksi, mutta jotain hauskaa se oli.)
Vielä muutama kuvanen ja sitten unille. :)
Tämä lähes ikuisesti Soulin yllä roikkuva sumu ei oikein tee oikeutta näille maisemakuville.
Eväshetken antimet.
Lasten päivän kunniaksi niitä lapsukaisia sitten kyllä näkyikin huomattavasti normaalia enemmän liikenteessä perheineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti