Jännä lauantai

Viime viikonlopuksi oli luvattu tosi hienoa säätä sateiden jälkeen, joten halusin lähteä johonkin hieman Soulin ulkopuolelle retkeilemään. Koska kaikkien muiden lauantaisuunnitelmissa tuntui olevan joko krapula tai opiskelu (mid-term viikko oli tällä viikolla...), päätin lähteä itsekseni seikkailemaan. Ja hyvä niin, sillä päivästä tulikin oikein jännittävä kaikin puolin!

Otin suunnaksi Ganghwado -saaren, joka sijaitsee Incheonissa noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä Soulista. Ganghwado on yksi Korean suurimmista saarista ja sinne pääsee mantereelta ihan siltaa pitkin. Ekaksi kohteeksi otin Manisan -vuoren ja teinkin siellä sitten lopulta sellaisen seitsemisen kilometrin patikoinnin huipulle ja takaisin. Matkalla ylös vastaan tuli varmaan yhteensä ainakin sata pientä partiolaista, ja siinä hiki otsalla kavutessa kuulinkin aika monta kymmentä kertaa näiden lapsukaisten kommentoivan toisilleen "Kato, ulkomaalainen!". :) Vuorella ei vielä pahemmin vihertänyt, ainoa väriläiskä matkalla olivat nämä kukkaset, joita olikin sitten paljon pitkin matkaa:

Kun huipulla pidin pientä lepotaukoa siellä piknikkiä pitävien retkeilijöiden seassa, kuuntelin taas mielenkiinnolla ihmisten kommentteja. Jännää, miten näyttää siltä että juuri kenellekään ei tule mielenkään että mahdollisesti ymmärtäisinkin koreaa tai sitten eivät vaan piittaa asiasta. Parin ihmisen kuulin ihmettelevän hyvin syvästi sitä, että olinko todellakin yksin liikenteessä ja miten se on mahdollista. Hehee. Ja niin, huipulta oli hienot näkymät merelle ja koko saaren yli.

Siinä alaspäin lähtiessäni erittäin ystävällinen n. 70-vuotias hyvää englantia puhuva korealainen herrasmies tuli juttusille. Hänkin ihmetteli miten olen yksin liikenteessä ja ehdotti että patikoitaisiin alas yhdessä. Mikäs siinä. :D Oli kuulemma liikenteessä neljän yliopistoaikaisen ystävänsä kanssa, jotka kuitenkin olivat jo lähteneet edeltä alaspäin. Matkalla alas otettiinkin sitten käyttöön joku papan tuntema oikoreitti polkujen ulkopuolella, ja matkalla pappa kertoi kaikkea mahdollista historiaa vuoreen ja koko saareen liittyen. Oli oikein mielenkiintoiset keskustelut, ja kun lopulta saatiin hänen kaverinsa kiinni, alkoivat kaikki kilvan selittää minulle juttuja ympäröivästä kasvillisuudesta, kävi nimittäin ilmi että kaikki viisi olivat yliopistoaikanaa opiskelleet metsätiedettä (tai jotain sen tapaista?) ja osa yhä työskenteli alalla.

Yhden papoista ensireaktio minut nähdessää oli mielestäni aika koominen: Ensimmäinen kommentti oli kysymys "Onko sinulla joku d-vitamiiniongelma?". Tämä siksi, koska toisin kuin näemmä kaikilla muilla, minulla oli aurinkoisena lähes +20 -asteisena päivänä ylläni t-paita. Totesin vain, että ei tietääkseni, ihan vain hieman lämmin. Kun lopulta saavuttiin tällä viisi 70-vuotiasta pappaa ja Anna -kokoonpanolla takaisin vuoren juurelle, olin aikeissa etsiä itselleni bussin seuraavaan paikkaan, mutta papat vaativat minua lähtemään kanssaan lounaalle. Eihän siitä sitten voinut kieltäytyä. :D Ahtauduttiin kaikki kuusi yhteen autoon ja ajettiin meren rannalla olevaan kivaan merenelävieä tarjoilevaan ravintolaan. Mustekalat ja muut eivät varsinaisesti ole mitään suurinta herkkuani, mutta piti vain reippaasti popsia kun lautaselle lapattiin ruokaa ja kuulin useampaan kertaan kommentin että "et varmaan ole tällaista ennen syönytkään kun opiskelijoilla harvoin on tällaiseen varaa".

Koska kaikki papoista eivät puhuneet englantia, yritin myös kovasti käyttää koreaa. Kun koreaksi puhuu itseään vanhemmille henkilöille, on erittäin tärkeää käyttää tiettyä kunnioittavampaa muotoa puheessa, varsinkin kun kyseessä on näin suuri ikäero ja tuntemattomat henkilöt. Tämän toki tiesin ja myös osaisin käyttää sitä muotoa, mutta muutaman kerran lipsahti jotain tuttavallisella tyylillä, johon joka kerta sain kuulla kommentin "Ei, noin et voi sanoa!" Hahhahaa! Oi voi, kaikenlaiseen sitä näköjään joutuu.

Ennen kuin tiemme erkanivat bussiasemalla, piti toki ottaa ryhmäkuva:

Olin alunperin suunnitellut käyväni vielä saaren toiselle reunalla ihastelemaan rantaa ja satamaa, mutta koska päivä olikin sujahtanut nopeasti hyvässä seurassa (:D), enne Souliin paluuta tein vain pikkuisen kierroksen rauhallisessa Ganghwa-eupin kaupungissa ja otin bussin katsastaakseni Ganghwadon dolmenit. Noh, nehän olivat kiviä kasassa, tosin UNESCO:n maailmanperintölistalla olevia kiviä kasassa. Esimerkisi tämmöinen:

Oikein jännä lauantai siis kaikin puolin!

Sunnuntai ja alkuviikko menivätkin sitten aika tiiviisti opiskellen ja tänään aamusella tein ainoan mid-term -viikon kokeeni, jihuu. Tästä alle kahden viikon päästä onkin sitten jo vuorossa korean kurssin loppukokeet, vaikka vastahan nuo välikokeetkin olivat kolme viikkoa sitten. (Ohhoh, onko siitä niin pitkä jo?) Välikokeet sujuivat yllättävän hyvin ja suoriuduin ryhmään nähden ihan keskiverrosti/hyvin, vaikka onkin ollut välillä sellainen tuntuma että kiinalaiset luokkakaverini hallitsevat monet jutut paljon paremmin. Nyt siis vielä kaksi viikkoa tsemppausta korean kurssin kanssa, minkä jälkeen ohjelmisto onkin oikein mukavan rento lukukauden loppuun saakka.

Lopuksi vielä mahdollisesti jollekin koreaa taitavalle viihteeksi läksy parin viikon takaa: