Niin sujahti huhtikuun alkupuoli

Koska viimeaikoina on blogin päivitys hieman jäänyt mutta kaikkea jännää kuitenkin ollut meneillään, niin tässä pitkien selostusten sijasta viime viikot kuvin:

Viime kuun vaihteessa sain Paun ja Jonaksen Souliin visiitille. Oli loistoa saada vierailijoita Suomesta ja kymmenen päivää menikin hujauksessa vaikka siinä ajassa ehdittiin taas turisteilla vaikka kuinka...

Ryhmäkuva.

Toki palatsissakin piti käydä...

Gyeongbukgung -palatsiin osuttiin juuri sopivasti vahdinvaihtoseremonian aikaan. Vaikka olinkin kyseisessä palatsissa jo aiemmin vieraillutkin, niin tällä kertaa eri seurassa sai paikkaan taas aivan uuden näkökulman kun oli yksi rakennusinsinöörikin mukana kommentoimassa. :)

Valiettavasti silloin vielä ei kirsikkapuut kukkineet..

Yhtenä päivänä reippailtiin aivan Soulin keskustassa olevalle Inwangsan -vuorelle, josta oli loistomaisemat kaupungin yli. Matkalla yksi temppeli, matkan varrella entinen kaupungin muuri ja pitkin poikin pusikkoja buddhalle lahjaksi tuotuja karkkikasoja ja muuta syötävää ja juotavaa nätisti aseteltuna.

Jaksan aina uudestaan iloita siitä faktasta, että vaikka tässä kaupungissa asuukin kymmenisen miljoona ihmistä, pääsee luonnonhelmaankin silti nopeasti ja helposti metrolla. Se on ehkä yksi parhaista ominaisuuksista tässä kaupungissa, pidän.

Pau ja minä reippaina retkeilijöinä Inwangsanilla.

Käytiin samalla reissulla katsastamassa myös Itsenäisyyspuisto ja -portti.

Olympic Parkissa harhailtiin pitkään ja hartaasti, mutta itse stadionia ei näkynyt missään. Kaiken maailman tennis-, voimistelu- ja uimahallia oli, mutta ihmettelimme syvästi, että miten on mahdollista että se itse yleisurheilustadion on näkymättömissä. Paikan kiinnostavimpia ilmiöitä oli tämä:

Ehkä hieman keski-iän ylittäneet tädit opettelivat pyöräilykoulussa pyöräilyn alkeita. Ja toki jokaisella oli varusteet viimeisen päälle pyöräilytrikoista lähtien. Näemmä sama ilmiö kuin vuorilla retkeillessä jokaisella vastaantulevalla korealaisella on kaikki varusteet siihen malliin että Himalajallakin pärjäisi viikon.

Lopulta kävi ilmi, että se olympilaisten yleisurheilustadion ei sijaitsekaan Olympic Parkissa vaan jossain ihan muualla (loogista?), jonne sitten löydettiin viimein metrolla.

Urheiluteemalla vietettiin myös lämmin ja aurinkoinen Paun synttäripäivä, (jalkapallon) World Cup Stadium Parkissa nääs. Puisto oli suuri ja nätti ja joka puolella vilisi lapsia (melko vaarallisen näköisesti) rullaluistimillaan ja polkupyörillään.

Auringonpaisteessa kelpasi pitää piknikkiä ja nauttia muun muassa juustokakkua puikoilla.

World Cup -puistosta pääsi kätevästi Han -joen rantaan, jossa pojat kalastelivat.

Heti pian Suomi -vieraiden lähdön jälkeen tietenkin kirsikkapuut alkoivatkin sitten kukkia toden teolla. Niitä piti toki käydä ihailemassa moneen kertaan monessa paikassa. Tai no, kovin kauas ei tarvinnut edes lähteä, sillä koko kampuskin oli hienosti kukassa ja aivan tuossa asuntolan kulmilla yksi katu ihan valkoisenaan kirsikkapuita.

Kirsikankukkia Yeouidolla.

Reilu viikko sitten tehtiin koreanryhmän kanssa ekskursio, ohjelmassa oli korealaisen ruoan kokkausta. Oli tosi mukavaa ja myös hieman haasteellista, sillä kaikki ohjeet annettiin vain koreaksi, mutta onneksi sentään esimerkki oli koko ajan näkyvillä.

Kiinalaiset luokkakaverit kokkaa ja korean ope katsoo arvioiden vierestä.

Kasvis-merenelävä-"pannukakkuja", kanaa ja riisiä. Lopputulos oli herkullinen joskaan ulkonäkö ei välttämättä ollut aivan odotetunlainen.

Viime lauantaina yliopiston 50-vuotisjuhlien kunniaksi kampuksella oli juhlallisuuksia puolestapäivästä iltamyöhään. Ja hienot juhlallisuudet olikin, Sogang oli oikein kunnolla panostanut tähän tapahtumaan. Urheilukentälle oli pystytetty kunnon lava kaikkine härpäkkeineen, uokatarajoilu oli monelle tuhannelle ihmiselle ja juhlallisuuksissa oli ihan mielenkiintoisiakin vieraita.

Virallisemman osuuden jälkeisessä konsertissa oli parin pop-bändin lisäksi esiintymässä joku maailmankuulu korealainen viulisti (jota minä en toki tuntenut saati muista nimeä nyt, mutta hyvä se oli), 20 vuotta sitten Sogangissa opiskelleista koostuva folk-bändi (joka minusta oli illan parasta antia) sekä pari koulun opiskelijaa ja muutama muu musisoija.

Poikabändin jäsen, jonka hiustyyli ei tässä kuvassa pääse aivan oikeuksiinsa. :D

Kaiken kaikkiaan oli kyllä hienot juhlallisuudet ja sääkin saittui olemaan mitä parhain.

Loppuun täytyy vielä täpistä aivan loistavasta löydöstä, jonka tein tässä jokin aika sitten. Olen aikaisemmin voivotellut sitä, että täällä ei tosiaan ole lenkkipolkuja lähistöllä vaan olen ollut pakotettu kuluttamaan alakerran kuntosalin juoksumattoa. KUNNES tässä iltana eräänä kampuksen reunoja tallustaessani tajusin, että kampuksen alueella oleva kukkula ei taidakaan olla aivan pelkkää risukkoa. Tarkempi tutkiminen paljasti, että itse asiassa kukkulahan on vallan laaja ja siellä on mitä parhaimmat, joskin hyvin mäkiset lenkkipolut. Tosin, tähän mennessä siellä köpötellessäni ei vastaan ole tullut juuri ketään, joten luultavasti muutkin olettavat kukkulan olevan vain umpimetsää ja risukkoa tai sitten kukaan muu ei vain olisi näin innoissaan tällaisesta löydöstä. :) Ihan hienoa, että edes viimeistään nyt huomasin, että itse asiassa Soulissa asuessa lenkkipolut löytyvätkin jopa lähempää kuin Tampereella Kaupin metsät kotiovelta katsottuna! Täällä vielä suuren suurta plussaa siitä, että lenkkeillä saa rauhassa ja yksikseen (ilman mitään vilkkuvaa tai äänekästä), mikä on harvinaista herkkua Soulissa. Tosin miinusta siitä ettei valaistusta ole, joten iltaseitsemän jälkeen saa todenteolla varoa telomasta nilkkojaan. Plussaa myös hienot maisemat kukkulan päällä olevalta laakealta puistomaiselta alueelta:

Tuo kampuksen kulmalla sijaitseva kukkula onkin ehkä yksi uusista lempipaikoistani Soulissa. Olin aivan täpinöissäni ja innoissani ja olo oli kuin löytöretkeilijällä, kun löysin nuo polut pitkin poikin kukkulaa.