Kossutiimille omistettu merkintä

Seuraa viime kesän Särkänniemen Kossutiimille (Koskiseikkailutiimi) omistettu merkintä. :D

Tänään iltasella Dongdaemunissa pyöriessä tuli yhdellä aukiolla vastaan tällainen huvipuistolaite. Se oli ehkä hulluin laite, mitä oon ikinä nähnyt! Itse laite nyt ei sinänsä ollut mikään äärimmäisen hurja, mutta siinä ei vaan ollut minkäänlaisia turvakaaria/-vöitä! Ihmiset lenteli siis istuimiltaan miten sattuu lautan keskelle ja viereisille penkeille... (Tajusin ottaa videota vasta ihan loppuhetkillä, kun hurjin osuus oli jo ohi.)

Ja tuo selostaja kuulemma lähinnä mollasi kyydissä olevien ihmisten ulkonäköä. Ite en mennyt testaamaan, koska sattui olemaan hame päällä. En kyllä ehkä oisi muutenkaan mennyt.

Retkeilyä ja saunomista korealaisittain

Huu, päivät menee niin nopeasti, että en muista enkä ehdi tätä blogiakaan päivitellä. Esimerkiksi tänä aamuna olin ihan siinä uskossa, että on keskiviikko. Vasta aamupalan jälkeen kun rupesin mietiskelemään, että mikäs luento mulla nyt onkaan, tajusin että on torstai...eikä ohjelmassa muuta kuin korean tunnit iltapäivällä.

Viime viikonloppu oli loisto! Lauantaiaamuna oli suunnitelmana lähteä Bukhansan luonnonpuistoon Dobongsan -vuorelle retkeilemään pienellä porukalla. Oltiin sovittu tapaavamme tasan kahdeksalta aamulla asuntolan pihassa. Joukkoon kuului mun lisäksi yksi saksalainen, kaksi ranskalaista ja kuusi korealaista. Lähtö tapahtui toki kaikkien kansallisuustreotypioiden mukaisesti: Minä katsoin hississä kelloa ja kun tajusin sen olevan jo kaksi yli kahdeksan, kipitin nopeasti pihalle. Siellä oli ainoastaan saksalainen kaveri, joka oli kuulemma saapunut kolme minuuttia sitten. Siinä sitten istuskeltiin kahdestaan, ja kun vartin yli ei ketään muita ruvennut kuulumaan, alettiin olla varmoja siitä, että ollaan joko väärässä ajassa tai paikassa. No, 20 yli saapuivat korealaiset ja puolelta ne kaksi ranskalaista. Päästiin siis matkaan.

Dobongsanin juurelle meni matkaa noin tunnin verran metrolla ja bussilla. Vuoren juurelle olisi löytänyt helposti ilman minkäänlaisia ohjeita tai karttojakin: metro oli nimittäin puolillaan viimesen päälle retkeilykamppeisiin pukeutuneita korealaisia. Niitä seuraamalla olisi helposti osannut jäädä oikealla metroasemalla pois ja löytänyt oikean bussipysäkin. Oli tosiaan aika koomista, että kaikki vuorelle suuntaavat korealaiset näyttivät siltä, kuin olisivat lähdössä vähintään Mount Everestin valloitukselle. Jokaisella pro-tason vaelluskengät, tekniset vaatteet, lätsät, huivit ja reput.

Jos bussi oli siis aivan täyteen ammuttu lauantairetkeilijöitä, ei itse vuorellakaan päässyt varsinaisesti nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Enimmäkseen siellä näytti olevan keski-ikäisiä ja sitä vanhempia korealaisia viettämässä viikonloppua. Täytyy kyllä nostaa hattua niille papoille ja mummeleille, jotka siellä painelivat reippaasti menemään vuorta ylös. Meidänkin tiimillä nimittäin hiki valui ja jalat oli aikamoisen väsyneet jo puolessa matkassa. Paikoittain maasto oli ihan käveltävää, paikoittain portaidentapaista, paikoittain joutui avittamaan maastoon kiinnitetyillä köysillä itseänsä ylöspäin.

Sää oli mitä mainioin ja maisemat mahtavat! Tällaista näkyi:

Kiivettiin kahdelle eri huipulle, ja retkeen meni lähemmäs kymmenen tuntia. Välillä toki pidettiin gimbap-lounastauko ja alapäin kavutessa käytiin kääntymässä myös rinteessä olevassa buddhalaisessa temppelissä.

En ehkä ikinä opi ottamaan aivan tosissani näiden korealaisten varoitustauluja ja ohjeita, joista tehdään kaikista niin söpöjä. Tällaisia muun muassa oli metsässä, aiheesta riippuen erilaisin kuvin toki:

Matkalla vuorelle ohitettiin armeijan tukikohta (täällä muuten pojilla on pakollinen kahden vuoden asevelvollisuus), ja jopa sen portissa ja aidassa oli söpöjä animaatiotyylisiä piirrettyjä hahmoja, toki armeijavarusteet päällänsä.

Retkeilyn jälkeen korealaiset kaverit halusivat rentoutumaan jjimjilbangiin, eli perinteiseen korealaiseen kylpylään. Muut vaihtarit eivät olleet tästä kovin innoissaan, koska iiiiik, siellä pitää olla alasti. Mentiin kuitenkin, ja hyvä niin. Lähes kaikki jjimjilbangit ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa, ja sisäänpääsymaksulla siellä voi viettää niin kauan kuin haluaa, vaikkapa yöpyäkin ja jatkaa kylpemistä aamulla.

Tämä jjimjilbang oli kuulemma aika peustasoa, eikä mitenkään parhaasta päästä, sillä kerroksia oli vain kaksi. (Haluan nähdä jonkun luxus-jjimjilbangin, sillä tämäkin oli niin loisto!) Ensimmäisessä kerroksessa oli monta eri lämpötilaista allasta, joissa sai lillua. Oli kuuma-allasta monenmoista ja yksi isompi kylmempi. Siellä oli myös kolme erilaista saunaa, joissa ei suomalaiseen tapaan ollut lauteita vaan istuttiin lattialla.

Toiseen kerrokseen mentäessä puettiin päälle kylpytakit, koska se oli sekä miehille että naisille yhteinen alue. Alakerrassa oli erilaisia huoneita: dvd-huone, internet-huone, videopeli-huone, pieni ravintola, hieronta- ja kauneushoitopalveluita. Myös yksi iso huone, jossa ihmiset vaan makoilivat lattialla juttelemassa. Lisäksi löytyi huone, jossa oli nukkumaloosseja. Kova lattia ja tyyny ei näyttänyt siltä, että jjimjilbangissa viitisisi montaa yötä putkeen viettää, mutta ehkä sillä 7000 wonin (n. 4 euroa) sisäänpääsymaksun hinnalla voisi joskus kokeillakin.

Koska meillä oli aika tiukka aikataulu päivällistreffien takia, ei ehditty kuin makoilla kuumavesialtaissa ja vähän saunoa, joten esimerkiksi videopelit saunatakissa jäi toistaiseksi kokematta. Korealaisten kaverien mukaan he tapaavat viettää jjimjilbangissa vähintään nelisen tuntia, kun sinne menevät.

Nyt on tosiaan jo torstai ja alkuviikko on mennyt ihan hujauksessa. Korean opiskelu on yllättävän työlästä, enkä varmaan koko yliopistourani aikana ole tehnyt näin säännöllisesti kotitehtäviä kuin nyt. Toisaalta mukavaa, kun opittuja juttuja voi heti saman tien soveltaa käytäntöön. :) Kaksi muuta kurssia sen sijaan ovat helpohkoja, joten niistä ei ole minkäänlaista stressiä.

Ruoka-aiheinen juttu saa vielä luvan odottaa, mutta pitää siitäkin aiheesta toki tänne sitten tarinoida. Sen olen myös huomannut, että korealaiset näemmä rakastavat kaupanpäällisiä. Melkein aina kun ruokakaupassa käy, lykätään kassalta mukaan jotain, joka kuuluu kylkiäisenä johonkin tuotteseen.

Hip hip, palaan taas asialle kun kerkiän.

Wear a mask and clean your hands

Huomenta.

Korean kielen opiskelua on takana nyt puolitoista viikkoa eli 28 tuntia. Se neljä tuntia päivässä tuntuu kyllä paljolta! Opettajat ovat onneksi todella hyviä ja innostuneita, ja neljä tuntia menee yllättävän nopeasti, kun koko ajan pitää keskittyä niin kovasti. Hirveästi asioita ehditään aina siinä yhden päivän aikana käydä läpi, joten pakko on vielä kotonakin vähän vilkuilla sitä kirjakasaa jos aikoo muistaa kaiken. Onneksi ainakin toistaiseksi kielenopiskelumotivaatio on korkealla. Nyt osaan jo lukea koreaa (tosin ymmärtämättä mitä luen), ja olo on ihan kuin ekaluokkalaisella kun kulkee tuolla kylillä ja tavaa erinäisiä kylttejä ja tienviittoja. :) Tunneilla opettajat siis käyttävät ainoastaan koreaa, joskus harvoin jonkun

englantia jos ei millään olla tajuta jotakin asiaa. Olenkin huomannut ärsyttävän ilmiön liittyen korean tunteihin: aina tuntien jälkeen tuntuu, että englannin kieli on kadonnut päästä hetkellisesti. Ehkä tähänkin tottuu.

Viime viikon loppupuolella oli olo melkoisen flunssainen. Torstai-iltana olin jo aika nuutunut, ja päätin jäädä koko illaksi huoneeseen lepäilemään. Kun kämppis tuli kotiin, hän kertoi että aulassa ja hississä oli tällaisia ilmoituksia:

Siinä sitten oma olokin alkoi toki tuntua heti paljon pahemmalta, ja mittailin kuumetta ehkä tunnin välein. Ihan lukukauden alussa eräs venäläinen vaihtari oli flunssassa, ja kun tämä selvisi asuntolan henkilökunnalle, flunssainen vaihtari passitettiin sairaalaan tutkimuksiin, eristettiin kämppiksestä omaan huoneeseensa, ja tämän lisäksi hän joutui viikon ajan (!) mittauttamaan ruumiinlämpönsä kolmen tunnin välein (!) asuntolan toimistossa. Tämä kohtalo ei siis varsinaisesti houkutellut. Onneksi minulla kuume ei kuitenkaan noussut, ja kun viikonlopun otti rauhallisesti niin olokin parani. Yliopistolla huomasi, että hengityssuojainten käyttö on taas yleistynyt. Tuntuu, että jossain suhteessa korealaiset ovat aika hysteerisiä koko influenssan suhteen. Kun olin itse flunssainen, niin koetin parhaani mukaan välttää julkisissa paikoissa yskimistä ja niistämistä, etten olisi levittänyt paniikkia yhtään enempää.

Viime viikolla oli myös todella liikuttava tapahtuma: "International Dormitory Orientation". Siis orientaatio asuntolassa elämiseen. Siellä muun muassa katsottiin todella herttainen korealainen opetusvideo paloturvallisuudesta. Asuntolan johtaja (tai joku vastaava) myös kertoili pitkät pätkät itsestään ja omista opiskeluajoistaan.

Yliopistolla toimii kansainvälinen kerho, joka järjestää vaihtareilla paljon kaikenlaista ohjelmaa. Edellisviikonloppuna oltiin muun muassa ihailemassa maisemia Soulin tv-tornista (N Seoul Tower) ja muutenkin kiertelemässä pitkin poikin kaupunkia. Reilun kuukauden päästä on sitten ohjelmassa suuri juoksutapahtuma, johon osa vaihtareista ja paljon korealaisia opiskelijoita on ottamassa osaa. Harjoitteluhan on tätä suurta koitosta varten on toki jo aloitettu. Muuten näin naispuolisena opiskelijana (joukkue)urheilumahdollisuudet kampuksella ovat hieman heikohkot. Yliopistolla on kymmenittäin erilaisia kerhoja, mutta tytöille ei urheilujuttuja ole kuin pari tanssiryhmää. Pojille kyllä löytyy futista, korista, baseballia, taekwondoa ja muuta.

Tästä pääsemmekin kätevästi toiseen aiheeseen. Olen täällä olon aikana nähnyt ehkä kaksi lihavaa korealaista. Enkä yhtäkään sellaista, josta olisin ajatellut että "tuo on varmaan joku urheilija". Noin 99,5 prosenttia korealaisista tytöistä on todella hoikkia. Siis aivan sellaisia pieniä riisikeppejä. Ja tuntuu myös siltä, että noin 80 prosenttia tytöistä käyttää korkokenkiä tilanteessa kuin tilanteessa. Juttelin yhden korelaisen kaverin kanssa, ja hän sanoi olleensa tosi yllättynyt Pariisin-vierailunsa jälkeen, kun siellä juuri kukaan ei käyttänytkään korkokenkiä. Hahaa. Kun kysyin, että miksiköhän täällä sitten kaikki käyttävät, niin vastaus oli että "koska me korealaiset ollaan muuten niin lyhyitä". Jahas. Niin, että oikein hyvin sitä täällä itse sulautuu massaan. :)

Korealainen ruoka maistuu edelleen, vaikka välillä on vatsassa sellainen tuntu, että oisi vetässyt pari viinashottia tyhjään mahaan, vaikka se taitaakin johtua ihan vaan kimchistä ja muusta mausteisesta. Perunaa on välillä vähän ikävä. Sitäkin kyllä sain tässä eräänä päivänä, tosin pitsan päällä.

Nyt päiväunille ja luennolle, hiphip.

Aaaa, tsailitol!

Jee! Sanoin eilen ensimmäisen kunnollisen koreankielisen lauseeni ihan autenttisessa tilanteessa, siis luokkahuoneen ulkopuolella. Oltiin parin vaihtarikaverin kanssa syömässä, kun siihen meidän pöydän luokse tuli joku mummeli. Kysyi oletettavasti, että ollaanko Kanadasta. ("Kanada" oli ainut mitä ymmärsin) Siihen sitten reippaana tyttönä osasin koreaksi sanoa, että "Ei, olen Suomesta". Jihuu! Mummo siihen sitten että "Aaaa, Xylitol Xylitol!".

Todella monet alkaa hokea tuota Xylitolia sen jälkeen, kun kuulee että olen Suomesta. ("tsailitol", niin kuin täällä sanotaan, ensimmäisellä kerralla en ihan heti tajunnut mistä oli kyse.) Yksikin korealainen kaveri kysyi, että onko totta ettei suomalaiset pese koskaan iltaisin hampaita, vaan sen sijaan syövät vaan Xylitol-purkkaa. Joku mainos oli kuulemma niin väittänyt.

Voihan Suomea toki näinkin viedä maailmankartalle:

tsailitol-mainos

toinen tsailitol-mainos

kolmas tsailitol-mainos

A B C

Jos tulisin Suomeen vaihtariksi ja minun pitäisi ostaa pyyhe, lakanat, henkareita, saippuaa, pyykinpesuainetta ja hiustenkuivain, menisin Anttilaan tai Halpa-Halliin, ostaisin kaikki sieltä ja lähtisin tyytyväisenä omaan pikku asuntooni alle puolessa tunnissa. Mutta koska olen Koreassa, se meneekin näin:

1. Lähden etsiskelemään sopivaa kauppaa, josta saisin haluamiani objekteja.

2. Vastaan tulee lakanoiden ja pyyhkeiden suhteen lupaavan näköinen kauppa, menen sisään. Mutta kappas, siellä myydäänkin vain peittoja, tyynyjä, päiväpeittoja, lisää päiväpeittoja ja verhoja. Lähden pois.

3. Vastaan tulee kauppa, jossa myydään pyyhkeitä. Ei siis mitään muuta kuin pyyhkeitä. Jee, ostan pari.

4. Seuraavaksi löydän kaupan, josta saan saippuaa ja pyykinpesuainetta. Tosin pyykinpesuainehyllyllä menee aika kauan, ennen kuin keksin, että mikä näistä on huuhteluainetta ja mikä pesuainetta.

5. Pian törmään "kauppaan", josta saan ostettua henkareita. Itse asiassa se ei ole edes varsinaisesti kauppa, vaan joku setä on levittänyt kadulle noin 50 metrin pituudelta koreja täynnä erilaista tavaraa.

6. Korealaiset ei vissiin käytä lakanoita, kun niitä ei löydy mistään. Iso Hyundai Department Store -tavaratalo olisi tuossa ihan kulmilla, ja sieltä saisi varmaan kaikkea mahdollista, mutta siellä on paljon kalliimpaa, joten metsästys jatkuu... Myös hiustenkuivain jäi puuttumaan.

Mitä tästä opimme: Soulissa näyttää olevan hirveän paljon pieniä kauppoja, jotka on erikoistuneet tasan tarkkaan johonkin yhteen tiettyyn asiaan. On myös alueita tai katuja, joilla on vain samantyyppisiä liikkeitä. Varmaan ihan vaan sattumoisin esimerkiksi tästä jonkin matkan päässä olevan Ewhan naisten yliopiston ympäristössä on katu, jolla on monta sataa metriä pelkkiä hääpukuliikkeitä, häävalokuvaamoita ja muita häähärpäkekauppoja. Samaten yksi katu molemmin puolin lähes pelkästään kosmetiikkaliikkeitä.

Se shoppailusta. Opiskeluakin on jo yli viikko takana. Ensimmäinen oikea koreantunti oli eilen. Korean kieltä on maanantaista perjantaihin joka päivä neljä tuntia: yksi tunti kirjoittamista, kaksi tuntia puhumista, yksi tunti lukemista/kuuntelemista. Joka aiheeseen on myös oma opettajansa. Meidän ryhmässä on vain kuusi opiskelijaa, joista kolme on kiinalaisia, yksi singaporelainen ja yksi saksalainen. Ekan tunnin perusteella olen ainakin oikein tyytyväinen ja innoissani! Kielikurssi kestää kymmenen viikkoa, mutta eiköhän siinäkin ajassa ehdi ainakin jotakin oppia. Nyt ekan viikon ohjelmassa on lähinnä aakkosten opettelua ja ääntämistä.

Eilinen psykologian tunti oli hieman...erikoinen. Aiheena oli tutkimusmenetelmät, ja opettaja teetti meillä kaksi eri persoonallisuustestiä, jotka sitten myös pisteytettiin opettajan antaman mallin mukaan. Tätä on toki tapahtunut Tampereellakin psykan luennoilla, mutta täälläpä opettaja otti seuraavaksi excel-taulukon esiin ja pyysi jokaista opiskelijaa vuorotellen sanomaan ääneen oman pistemääränsä hänen kirjatessa niitä ylös. Lopuksi sitten vielä analysoi, että "tämä ja tämä pistemäärä on hyvä".

Eilen illalla kello 23.00 oli asuntolassa joka kerroksen asukkailla oma kokouksensa. Tai tarkkaan ottaen kerroksen "vastaava" puhui puoli tuntia putkeen koreaksi ja muut kuuntelivat. Kun kokous päättyi klo 23.30, alkoi huoneiden siisteystarkastus. Korealaisille ajankohta näytti olevan ihan tavanomainen, mutta me pari vaihtaria hieman ihmeteltiin... Joka kerroksessa on kuitenkin yli 20 huonetta, ja tarkastaja viihtyi ainakin meidän huoneessa lähes kymmenen minuuttia. Ihan puhtaat paperit tuli, hieman voisi kuulemma ennen ensi tarkastusta panostaa suihkun lattian pesemiseen. :D

Asuntolassa on muutenkin kaikenlaisia sääntöjä. Pojille ja tytöille on omat rakennuksensa, eikä vastakkaisen sukupuolen asuinkerroksiin saa mennä. Asuntolaan ei myöskään saa tuoda ketään ulkopuolisia vieraita edes käymään. Asuntolasta ei periaatteessa saisi poistua tai sinne tulla klo 01.00-05-00 välisenä aikana, mutta vaihtareita tämä ei koske. Kuitenkin jos tuona aikana tulee tai lähtee, joutuu aulan tiskillä täyttämään listaan omat tietonsa ja syyn, miksi siihen aikaan on liikenteessä. "Party" on esimerkiksi ihan riittävä selitys vaihtareille. Erilaisista rikkomuksista (mm. avainkortin hukkaaminen tai huoneeseen unohtaminen, avainkortin väärinkäyttö, "kotiintuloajan" rikkominen, sotkuisuus siisteystarkastuksen yllättäessä) kertyy miinuspisteitä, ja tietyn rajan jälkeen opiskelija voidaan heittää asuntolasta ulos. Tämäkään ei ilmeisesti koske vaihtareita, huh.

Kovasti olisi vielä kaikenlaista juttua muunmuassa viikonlopun turistiretkestä ja tietysti ruoasta, mutta nyt pitää jo rientää korean opiskelun pariin. Hippelihoppeli!

Orientoitumista ja ekat luennot

Sunnuntaina oli kaikille uusille vaihtareille yhteinen orientaatiopäivä. Meitä on yhteensä 110, joista melkein 40 on ranskalaisia, 20 kiinalaisia ja lisäksi muutamia ainakin Jenkeistä, Saksasta, Liettuasta, Filippiineiltä, Singaporesta, Kazakstanista, Kolumbiasta ja Meksikosta. Kaikista muista maista on vähintään 3 vaihtaria, mutta minä oon ainoa Suomesta. Orientaatiopäivän tervetulopäivällisellä sainkin sitten kuulla aika monta kertaa että "ai niin, sä olet SE AINOA suomalainen". Jep. Vähän tässä paineita kasautuu, kun tuntuu että voisin kertoa Suomesta mitä tahansa, ja kaikki uppoaa korealaisiin ja muihinkin ihan täydestä...

Maanantaina yliopiston lukukausi alkoi virallisesti, samaten luennot. Minä valitsin korean kielikurssin lisäksi kurssit Clinical psychology ja Comparative democracies. Ensiksi mainittu kurssi ei ainakaan ensivaikutelman perusteella eronnut Tampereen yliopiston psykan kursseista juuri millään lailla, ohjelmassa on siis lähinnä luentoja. Kurssin suorittamiseksi täytyy tehdä mid-term -koe lukukauden puolivälissä sekä vaihtoehtoisesti joko 5-10 sivun essee tai toinen koe lukukauden lopussa. Molemmat kokeet on monivalintoja, koska opettajan mukaan "undergraduate-opiskelijat ei osaa kirjoittaa esseitä". Psykologian kurssin opettaja puhuu lähes täydellistä englantia, ja joka luennon lopuksi pitää vielä 15 minuutin kertauksen koreaksi (mikä on aika tylsää ainakin vielä nyt, kun siitä ei ymmärrä sanaakaan...). Itse luennon aikana ei ole sallittua käyttää kuin englantia, eikä tähän mennessä kukaan korealainen ole puhunut mitään kuin vasta koreankielisessä kertausosiossa.

Toinen kurssi vaikutti ekan luennon perusteella tosi mielenkiintoiselta, mutta ainoa haittapuoli on opettajan epäselvähkö englannin kielen ilmaisu. Näitä molempia kursseja on reilu tunti kaksi kertaa viikossa. Korean kurssia varten pitää huomenna käydä tekemässä korean kielen tasokoe. Mulla on aika vahvat aavistukset siitä, että päädyn ykköstasolle, sillä ainoat jutut jotka koreaksi osaan sanoa ovat "kiitos" ja "hei", eikä niistäkän ole tietoa miten kirjoitetaan... Kielikurssi alkaa perjantaina, ja minä olen ilmoittautunut intensiiviryhmään, eli tunteja on maanantaista perjantaihin neljä tuntia joka päivä. Odotan jo ihan innoissani sitä! Haluan nopeasti oppia edes lukemaan korealaisia aakkosia kunnolla, koska se auttaisi luultavasti aika paljon myös kaupungilla suunnistamista. Tällä hetkellä on välillä hieman vaikeuksia, kun kaikki kyltit näyttävät aika lailla samanlaisilta.... Suurin osa vaihtareista ottaa korean tunteja iltaryhmässä kolmena iltana viikossa, koska heillä on enemmän muita kursseja. Minä halusin ottaa tuon iltapäiväkurssin senkin takia, että oppisin kieltä edes kohtuullisesti, kun kuitenkin 10 kuukautta tulen Koreassa oleskelemaan.

Ekat päivät Soulissa ovat kuluneet aika lailla yliopistoon, lähiympäristöön ja muihin vaihtareihin tutustuessa. Myös jätteidenkierrätyssysteemin ymmärtämiseen meni jonkin aikaa... Toki korealaista ruokaakin on tässä jo ehtinyt maistella. Tähän mennessä kaikki eteen tullut on ollut ihan syötävää ja jopa hyvää eikä edes ihan hullun tulista, lähinnä riisiä, lihaa, kasviksia ja tietysti kimchiä joka aterialla. Eilisessä lounaspaikassa muiden vaihtareiden kanssa otettiin ruoat listalta arpomalla, koska listaa ei ollut englanniksi eikä meistä kukaan osannut koreaa. Mulle tuotiin kylmä nuudelikeitto, joka oli ihan hyvää, mutta se nuudelien kalastelu puikkoihin tuotti vielä hieman ongelmia, olisi ehkä sittenkin pitänyt harjoitella kesällä vähän enemmän. :) Riisiä pystyn syömään puikoilla onneksi jo lähes asiallisesti.

Nyt oon huomannut jo senkin, että paitsi korealaiset myös jotkut muut vaihtarit ihmettelee mun pituuttani. Kukaan ei ole vielä tullut suoraan hämmästelemään, mutta aika useasti oon kuullut jo kysymyksen "mikä on suomalaisten keskipituus?". Hahaa. Yksi liettualainen vaihtaripoika on suunnilleen kaksimetrinen, ja häntä jotkut korealaiset näyttää tuijottavan ihan avoimen hämmästyneesti.

Nyt olisi tarkoitus lähteä etsimään itelleni lenkkarit, että voin liittyä iltaisin kaikkien korealaisten kuntoilijoiden joukkoon kipittämään kampuksella olevaa hiekkakenttää ympäri. Asuntolan kuntosali on tullut jo testattua pariin otteeseen. Korealaistytöt eivät näytä tekevän siellä mitään muuta kuin kävelevän juoksumatolla tai polkevan kuntopyörää todella hitaasti.

Ainoa asia, joka tähän mennessä on päässyt ärsyttämään, on hissien hitaus. Aaaargh. En käsitä, miten täällä uusimman teknologian luvatussa maassa asuntolan hissi voi olla niin käsittämättömän hidas. Tätä nykyä oonkin aika useasti loikkinut portaat kahdeksannen kerroksen asuntolahuoneestani alas ja ylös, koska hissin odottamiseen menee toisinaan monta minuuttia. Mutta nyt lenkkarikaupoilla, hei.