Kuten otsikosta voi päätellä, niin pääsin turvallisesti perille. Matka meni nopeasti ja mukavasti kun lensin suoraan Helsingistä alle yhdeksässä tunnissa. Koneessakin sain röhnöttää vapautuneen leveästi, koska vieressä ei istunut ketään. Tullessa lentokentällä lähes kaikilla henkilökuntaan kuuluvilla oli naamallansa hengityssuojain ja maahantulijoille jaettiin infolappunen sikainfluenssasta. Kun pääsin kampukselle ja asuntolaan, ensimmäisenä multa mitattiin korvasta lämpö siltä varalta, ettei vaan olisi influenssaa. No eipä ollut. Sain silti myös hengityssuojaimen, jota en tosin oo kovinkaan monen täällä yliopistolla käyttävän.
Eilen aamulla siis saavuin tänne, kentällä oli vastassa yliopistolta jonkinmoinen tuutorin vastine eli "buddy" Calvin (oikeesti Jungho (?)). Calvin on asunut Jenkeissä kolme vuotta, joten puhuu aika täydellistä englantia, mikä on oikein mukavaa. Hän on vieläpä lähdössä Suomeen vaihtoon keväällä, joten eilen lähinnä Calvin kyseli multa Suomesta enemmän kuin minä ehdin kysyä mitään Koreasta.
Eilispäivänä kierreltiin lähinnä Calvinin kanssa kampuksella, kävin ilmottautumassa pariin eri toimistoon ja avaamassa pankkitilin. Myös ensimmäinen korealainen ateria oli oikein miellyttävä kokemus. Puikkojakaan ei tarvinnut onneksi käyttää, vaan ihan lusikalla on asiaankuuluvaa vedellä riisiä naamaan. Tässä yliopiston kampusalueella on tosiaan oma pankki, muutama kauppa, monta ravintolaa, parturi ja vaikka mitä muuta. Myös monenlaisia urheilukenttiä löytyy. Tämä itse asuntola on oikein siisti, rakennettu vasta reilu vuosi sitten ja sen kyllä huomaa kun vertaa joihinkin muihin kampuksella sijaitseviin rakennuksiin. Huone tosin on pieni, samassa huoneessa asuu kolumbialainen vaihtari ja molemmilla on omat sängyt, kaapit, pöydät ja tuolit sekä yhteinen kylppäri, ei muuta.
Tänä aamuna pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa asuntolan aamiaiseen. Siellä oli tarjolla sekä korealainen että länsimainen vaihtoehto. Korealaiseen vaihtoehtoon kuului riisiä, lihapullan tapaisia pallukoita, jotain muuta lihaa sekä vihanneksia. Nam. Koska lihapullat ja riisi kahdeksan jälkeen aamulla ei oikein houkutellut, niin tyydyin siihen toiseen vaihtoehtoon, joka oli leipää, muroja ja salaattia.
Suurin osa vaihtareista ilmeisesti saapuu/on saapunut vasta tänään, ranskalaisia ja kiinalaisia oli kumpiakin kylläkin jo iso joukku aamiaisella. Minä otin aamun missioksi T-money -kortin hankkimisen. Se kelpaa maksuvälineeksi mm. Soulin julkisessa liikenteessä, ja lähdin sitten toki sitä heti testailemaan. Koska nyt väsyttää, niin ei siitä retkestä sitten muuta kuin pari kuvaa. Näin:
Korealaisten vastine Matille?
Seoul Plazan ympäristössä oli arviolta muutama tuhat poliisia, jotka olivat saapuneet paikalle poliisibusseilla (!), joita niitäkin oli monta kymmentä. Hieman epäselväksi jäi, miksi näin, mutta oletettavasti siellä oli tarkoitus olla joku mielenosoitus. Niihin pariin tuntiin mitä siellä pyörin, ei ainakaan tapahtunut mitään merkillepantavaa. Tai no sen panin merkille, että osa poliiseista näytti suunnilleen 14-vuotiailta.
Muita huomioita:
- Monet laitteet lurauttelee musiikkia tai puhuu. Esim. kun tulee asuntolahuoneeseen sisään avainkortilla, kuulu joku luritus, ja sama uudestaan kun ovi menee kiinni ja lukittuu taas. Myös monet liukuportaat puhuu, kuten myös liikennevalot sen jälkeen kun on painanut sitä nappia.
- Korealaiset eivät olekaan niin lyhyitä kuin olisin kuvitellut. Esim. täydessä metrossa sieltä muiden päiden yli näkyy myös muutama muu pitempi.
- Jätti-isot kauppakeskukset on auki aamuviiteen!
Ja tältä näyttää näkymä omasta ikkunasta:
