Orientoitumista ja ekat luennot

Sunnuntaina oli kaikille uusille vaihtareille yhteinen orientaatiopäivä. Meitä on yhteensä 110, joista melkein 40 on ranskalaisia, 20 kiinalaisia ja lisäksi muutamia ainakin Jenkeistä, Saksasta, Liettuasta, Filippiineiltä, Singaporesta, Kazakstanista, Kolumbiasta ja Meksikosta. Kaikista muista maista on vähintään 3 vaihtaria, mutta minä oon ainoa Suomesta. Orientaatiopäivän tervetulopäivällisellä sainkin sitten kuulla aika monta kertaa että "ai niin, sä olet SE AINOA suomalainen". Jep. Vähän tässä paineita kasautuu, kun tuntuu että voisin kertoa Suomesta mitä tahansa, ja kaikki uppoaa korealaisiin ja muihinkin ihan täydestä...

Maanantaina yliopiston lukukausi alkoi virallisesti, samaten luennot. Minä valitsin korean kielikurssin lisäksi kurssit Clinical psychology ja Comparative democracies. Ensiksi mainittu kurssi ei ainakaan ensivaikutelman perusteella eronnut Tampereen yliopiston psykan kursseista juuri millään lailla, ohjelmassa on siis lähinnä luentoja. Kurssin suorittamiseksi täytyy tehdä mid-term -koe lukukauden puolivälissä sekä vaihtoehtoisesti joko 5-10 sivun essee tai toinen koe lukukauden lopussa. Molemmat kokeet on monivalintoja, koska opettajan mukaan "undergraduate-opiskelijat ei osaa kirjoittaa esseitä". Psykologian kurssin opettaja puhuu lähes täydellistä englantia, ja joka luennon lopuksi pitää vielä 15 minuutin kertauksen koreaksi (mikä on aika tylsää ainakin vielä nyt, kun siitä ei ymmärrä sanaakaan...). Itse luennon aikana ei ole sallittua käyttää kuin englantia, eikä tähän mennessä kukaan korealainen ole puhunut mitään kuin vasta koreankielisessä kertausosiossa.

Toinen kurssi vaikutti ekan luennon perusteella tosi mielenkiintoiselta, mutta ainoa haittapuoli on opettajan epäselvähkö englannin kielen ilmaisu. Näitä molempia kursseja on reilu tunti kaksi kertaa viikossa. Korean kurssia varten pitää huomenna käydä tekemässä korean kielen tasokoe. Mulla on aika vahvat aavistukset siitä, että päädyn ykköstasolle, sillä ainoat jutut jotka koreaksi osaan sanoa ovat "kiitos" ja "hei", eikä niistäkän ole tietoa miten kirjoitetaan... Kielikurssi alkaa perjantaina, ja minä olen ilmoittautunut intensiiviryhmään, eli tunteja on maanantaista perjantaihin neljä tuntia joka päivä. Odotan jo ihan innoissani sitä! Haluan nopeasti oppia edes lukemaan korealaisia aakkosia kunnolla, koska se auttaisi luultavasti aika paljon myös kaupungilla suunnistamista. Tällä hetkellä on välillä hieman vaikeuksia, kun kaikki kyltit näyttävät aika lailla samanlaisilta.... Suurin osa vaihtareista ottaa korean tunteja iltaryhmässä kolmena iltana viikossa, koska heillä on enemmän muita kursseja. Minä halusin ottaa tuon iltapäiväkurssin senkin takia, että oppisin kieltä edes kohtuullisesti, kun kuitenkin 10 kuukautta tulen Koreassa oleskelemaan.

Ekat päivät Soulissa ovat kuluneet aika lailla yliopistoon, lähiympäristöön ja muihin vaihtareihin tutustuessa. Myös jätteidenkierrätyssysteemin ymmärtämiseen meni jonkin aikaa... Toki korealaista ruokaakin on tässä jo ehtinyt maistella. Tähän mennessä kaikki eteen tullut on ollut ihan syötävää ja jopa hyvää eikä edes ihan hullun tulista, lähinnä riisiä, lihaa, kasviksia ja tietysti kimchiä joka aterialla. Eilisessä lounaspaikassa muiden vaihtareiden kanssa otettiin ruoat listalta arpomalla, koska listaa ei ollut englanniksi eikä meistä kukaan osannut koreaa. Mulle tuotiin kylmä nuudelikeitto, joka oli ihan hyvää, mutta se nuudelien kalastelu puikkoihin tuotti vielä hieman ongelmia, olisi ehkä sittenkin pitänyt harjoitella kesällä vähän enemmän. :) Riisiä pystyn syömään puikoilla onneksi jo lähes asiallisesti.

Nyt oon huomannut jo senkin, että paitsi korealaiset myös jotkut muut vaihtarit ihmettelee mun pituuttani. Kukaan ei ole vielä tullut suoraan hämmästelemään, mutta aika useasti oon kuullut jo kysymyksen "mikä on suomalaisten keskipituus?". Hahaa. Yksi liettualainen vaihtaripoika on suunnilleen kaksimetrinen, ja häntä jotkut korealaiset näyttää tuijottavan ihan avoimen hämmästyneesti.

Nyt olisi tarkoitus lähteä etsimään itelleni lenkkarit, että voin liittyä iltaisin kaikkien korealaisten kuntoilijoiden joukkoon kipittämään kampuksella olevaa hiekkakenttää ympäri. Asuntolan kuntosali on tullut jo testattua pariin otteeseen. Korealaistytöt eivät näytä tekevän siellä mitään muuta kuin kävelevän juoksumatolla tai polkevan kuntopyörää todella hitaasti.

Ainoa asia, joka tähän mennessä on päässyt ärsyttämään, on hissien hitaus. Aaaargh. En käsitä, miten täällä uusimman teknologian luvatussa maassa asuntolan hissi voi olla niin käsittämättömän hidas. Tätä nykyä oonkin aika useasti loikkinut portaat kahdeksannen kerroksen asuntolahuoneestani alas ja ylös, koska hissin odottamiseen menee toisinaan monta minuuttia. Mutta nyt lenkkarikaupoilla, hei.