Incheon

Viime viikolla tein bulgarialaisen vaihtarikaverin kanssa päivän retken naapurikaupunkiin Incheoniin. Incheon on Etelä-Korean kolmanneksi suurin kaupunki, ja ihan tuossa Soulin naapurissa meren rannalla kätevästi reilun tunnin metromatkan päässä. Oli mukava, joskin osittain myös melkoisen kummallinen matka - päivän teema kun tuntui olevan, että oltiin ainoita, mihin sitten ikinä mentiinkään...

Ensimmäinen etappi oli käytännössä heti juna-aseman edestä alkava pieni mutta kuuluisa China Town.

Köpöteltiin China Townin ympäri, käytiin syömässä kiinalaista pöperöä ja kiivettiin samoilla kulmilla olevaan Jayu- eli Vapauspuitoon, josta oli nätit näkymät kaupunkiin.

Tämän jälkeen otettiin bussi kaupungin kupeessa olevaan Wolmido -saareen, jossa on muun muassa satama ja keskellä saarta olevan pienen kukkulan päällä näkötorni. Kiivettiin muutama sata porrasta kukkulalle, eikä koko matkalla näkynyt ketään muita... Kukkulan päällä korealaisherrasmiehet olivat ulkoilmakuntosalilla treenailemassa ja yrittivät saada meidät mukaan, mutta jatkettiin silti näkötorniin ihan suosiolla. Tornissa eikä sen lähistölläkään näkynyt ainuttakaan ihmistä meidän lisäksi. Todella outoa, koska Soulissa on tottunut siihen, ettei missään saa vahingossakaan nauttia yksinäisyyydestä. Vaikka ilma olikin sumuinen, maisemat olivat ihan mukavat ja sataman äänet kuuluivat sinne ylös asti.

Samat muutama sata porrasta alas ja väärään bussiin (jossa oltiin ainoat matkustajat), joka jätti meidät jonnekin toiselle puolelle saarta, tyhjillään olevan huvipuiston ja lovemotellien keskelle. Sielläkin oli todella hiljaista, ja se tyhjillään oleva huvipuisto aika karmiva. Onneksi oikea bussikin sitten löytyi, ja päästiin palaamaan juna-aseman liepeille.

Ennen Souliin paluuta haluttiin vielä mennä tarkastamaan Incheonin uusi "kansainvälinen businessalue" eli New Songdo City, kuten kartta kertoi. Osuttiin turisti-infoon ja mentiin kysymään helpointa tapaa päästä toiselle puolella kaupunkia New Songdo Cityyn. Turisti-infon mies näytti selvästi yllättyneeltä, ja kysyikin, että miksi me oikein sinne haluaisimme mennä... Lopulta kuitenkin kertoi ohjeet eikä maininnut paikasta mitään muuta.

Otettiin siis metro menopeliksi ja lähdettiin kohti New Songdo Cityä. Edes kartassa ei ollut vielä linjan viimeisimpiä pysäkkejä, sillä linjaa on ilmeisesti vasta ihan viime aikoina jatkettu sinne asti.

Kartan kuvien, (huolimattoman) etukäteiswikipediasurffailun ja metron mainosten perusteella odotuksemme New Songdo Citystä oli jotakuinkin tällainen:

Metromatkan aikana kuitenkin hämmennys alkoi vallata meidät... Oltiin siis matkalla linjan päätepysäkille, oletettavasti bisnealueen keskukseen pilvenpiirtäjien keskelle, mutta mitä pitemmälle matka eteni, sitä vähemmäksi kävi väki metrossa.

Ennen viimeistä pysäkkiä koko metrossa ei ollut meidän kahden lisäksi ketään muita!

Noustiin siis metrosta päätepysäkillä ("International Business District") kahdestaan. Asema oli ihan hiljainen, typötyhjä ja uutuuttaan kiiltelevä. Todella absurdi fiilis! Oltiin aivan hämmennyksissämmä, mutta rohjettiin kuitenkin nousta asemalta maanpinnalle. Ja ennakko-odotukset kyseisestä paikasta eivät aivan vastanneet todellisuutta. Tältä näytti metroaseman uloskäynnin suulta katsottuna:

Joo-o. Nauratti. Hienojen pilvenpiirtäjien sijasta astuttiinkin keskelle työmaata. Ehkä sitten parin vuoden päästä voisi koettaa uudestaan? Kovasti siellä oli rakennustyöt käynnissä joka puolella ja korkeita toimistotaloja valmistumassa. Mutta ehkä hieman harhaanjohtavaa, että kartassakin jo kaikki rakennukset ja muut merkittynä, eikä turisti-infon setäkään maininnut että se puolen tunnin metromatka "businessaluelle" ei välttämättä ole kannattava... No, saatiinpahan ainakin nauttia Soulissa niin harvinaisesta omasta rauhasta ja hiljaisuudesta.