Takaisin Soulissa!

Parin kuukauden talviloma on takana, ja nyt voinkin sitten taas ottaa tämän blogin päivittämisen asiakseni.

Loma oli oikein mukava ja vaihteleva! Reilu viikko Pekingissä (jäätävän kylmää mutta mielenkiintoista), parisen viikkoa pitkin poikin Thaimaata (ihanan lämmintä ja rentoa) ja kuukauden verran Suomessa (tuttua ja turvallista). Eipä siitä sitten sen enempää. :)

Torstaina palasin Suomen lumisuudesta Souliin, jossa minua tervehti mukava + 15 asteen lämpötila. Sitä tosin kesti vain pari ensimmäistä päivää, ja nyt onkin sitten ollut enää vain viittä astetta. Lumesta ei kuitenkaan enää tietoakaan missään eikä pipoa ja lapasia tarvita, jes!

Vaikka loma oli ihana, oli Souliinkin tosi kiva palata. Jo lentokoneessa ja -kentällä olin aivan täpinöissäni, kun kuulin pitkästä aikaa korean kieltä ja jopa ymmärsinkin siitä jotakin! Korealaista ruokaakin oli ehtinyt tulla jo ikävä, vaikka tiedän että ei mene kauaakaan kun haikailen jo ruisleivän ja raejuuston perään... Soul tuntui tällä kertaa tutulta, ja oli mukava palata kun saattoi vain purkaa laukkunsa ja varastossa olleet tavaransa omaan tuttuu huoneeseen saman vanhan tutun kämppiksen kanssa.

Kun tammikuun lopussa tulin Suomeen, ja juuri saavuttuani katselin keskiviikkoiltana kuuden aikaan Tampereella Hämeenkatua bussin ikkunasta, olin aivan totaalisen ihmetyksissäni: Missä kaikki ihmiset ovat? Miksi täällä on näin pimeää? Miksi täällä on näin hiljaista? Vaikka olisihan se pitänyt muistaa miltä Suomi näyttää, oli ihmisten vähyys ja etenkin hiljaisuus ja pimeys aluksi silti melkein shokki! Huh.

Mutta nyt kun palasin Souliin ja ekoina päivinä tungeksin Sinchonin väenpaljoudessa paikasta A paikkaan B tai ahtauduin metroon (ja muistin taas sen olon kun joku tuijottaa tuota pitkää outoa vaaleaa ihmistä koko metromatkan ajan...), niin se tuntuikin ihan tavalliselta. Ja helpolta.

Ekana iltana täällä käytiin kolumbialaisen Maria -kämppiksen kanssa yliopiston kulmalla olevassa tutussa mandupaikassa syömässä, ja siellä viimeistään todettiin, että täällä kaikki on pysynyt aivan ennallaan sitten vuodenvaihteen. Maria tosin onkin loman aikana Soulissa ollessaan joutunut kokemaan kaikenlaista: ensin jalka kipsissä pari viikkoa, minkä jälkeen umpilisäkkeenpoistoleikkauksen seurauksena viikko sairaalahuoneessa makaamista kuuden korealaistytön kanssa. Eilen illalla jouduttiinkin käymään sairaalassa, kun yhtä Marian leikkaushaavaa alkoi kirvellä ja se näytti hieman tulehtuneelta. Käynti sairaalassa sujui kuitenkin nopeasti ja helposti, hoitajat puhdistivat haavat eikä syytä huoleenkaan enää ole.

Nyt ekoina päivinä ei ohjelmassa ole ollut juuri muuta kuin kavereiden tapaamista (niiden melko harvojen, jotka yhä ovat täällä) sekä uusien vaihtarien saapumista mielenkiinnolla tarkkaillen. Eilen yliopiston tervetuliaisillallisella sitten viimeistään tavattiinkin kaikki uudet tulokkaat ja myös ne muutamat viime lukukaudelta tutut. Kun syksyllä olin yliopiston ainoa suomalainen, nyt keväällä meitä onkin täällä kokonaiset 6. Jotenkin oli aivan outo fiilis puhua suomea kampuksen rajojen sisäpuolella! :) Mutta toki mukavaa, etten enää ole ainoa Suomen edustaja täällä.

Koreassa lukuvuosi alkaa kevätlukukaudesta, joten nyt tänne saapuvat myös upouudet ekan vuoden opiskelijat. Tähän meidänkin asuntolakerrokseen on saapunut muuttokuormansa kanssa useampi tyttö koko perhe muuttoapunaan. Enkä ole vieläkään aivan tottunut siihen faktaan, että suunnilleen kaikki alle 30-vuotiaat korealaiset näyttävät kutakuinkin lukioikäisiltä! Oikeasti.

Tänään on Korean itsenäisyyspäivä, minkä huomaa lähinnä siitä että iso osa kaupoista on kiinni, ja kadunvarsilla on paljon Korean lippuja liehumassa. Huomenna alkavat sitten opinnot. Olisin ehdottomasti halunnut nyt keväällääkin ottaa samanlaisen korean intensiivikurssin kuin syksyllä, mutta vaihtuneiden käytäntöjen takia intensiivikurssi on avoin enää korean kielen pääaineopiskelijoille. Vaikka olinkin tästä tosi pettynyt, löytyi opetustarjonnasta muitakin ihan mielenkiintoisia kursseja. Ja koska haluan kuitenkin korean kielen opiskeluakin jatkaa, on tyydyttävä kolmena iltana viikossa olevaan iltakurssiin. Sen lisäksi lukujärjestykseen on tällä hetkellä mahdutettuna kuusi muuta kurssia jotka käyn katsastamassa, mutta varmuudella ainakin yhden tiputan pois tai saan viettää koko kevään aamusta iltaan nenä kiinni kirjoissa (mikä toisaalta olisi ihan perikorealainen ratkaisu...).

Huomenna aamusella on myös korean kielikurssia varten tasokoe, joten pitänee tässä vielä ennen nukkumaanmenoa vilkaista hieman noita kirjoja... Tuntuu, että kahdessa kuukaudessa korean kirjoitustaito on rapistunut, mutta muuten jutut muistuvat mieleen ihan mukavasti.